Syljen tuomaa
Syljen viemää

Onko pakko sylkäistä toisten päälle kaikki se, mitä sylki suuhun tuo?

Tänään Kansainvälisen lehdistövapauden päivänä olen miettinyt, taas kerran, sananvapautta ja ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklassa sanotaan:

”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”

Suomen perustuslain 12. pykälä taas sisältää määritelmän:

"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

Näitähän tässä on viime aikoina vatvottu vapaassa Suomessamme. Kun tutkin asiaa tarkemmin, löysin Wikipediasta (arvovapaasta?? rakkaasta tietolähteestämme) maininnan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, joissa on korostettu sananvapauden suurta sisällöllistä laajuutta ja sitä että sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, kielteisiä ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita:

»Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.»

Häkellyttävää on tajuta se, mitkä joukot Suomessa tällä hetkellä perustelevat juuri noilla lauseilla viestejään,  jotka ”loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät”. (Googlaamalla ne löytyvät). En tiedä, puhuvatko he myös moniarvoisuudestaan, suvaitsevaisuudestaan ja avarakatseisuudestaan.

Vauvatkin kuolaavat.

Näitä mietin, kun yritän ottaa selvää, mitä Thaimaassa nyt tapahtuu. Onneksi en ole ainoa, joka ei ymmärrä:

” It's a terrible challenge to understand what's happening on the streets of Bangkok, and there's scant comfort in noting that almost no observer, whether on the scene, in the academy, in the newsroom or barracks or halls of governance seems to have a clear grasp of what's going on either.” ( Bangkok Post, tänään.)

Kulttuuri-imperialismia Thaimaassa 1980-luvulla. Kolme suomalaista nuutipukkia Bangkokissa:

 Plus%20684%20Nuutipukit.jpg