Jos me kerran olemme pohjimmiltamme hyviä, miksi tarvitsemme niin paljon valvontaa. Jos emme koskaan aja omaa etuamme, miksi median pitää räksyttää. Jos osaamme varoa virheitä, eikö silloin riittäisi se, että vain omat koirat purevat, silloin tällöin ja pienin hampain. Ketä vastaan tarvitaan vahtikoiria? Miksi tarvitaan poliisia? Ainako vain Niitä Muita vastaan… Onko pahuuskin ulkoistettu?
Viime yönä katsoin netistä arkkipiispaehdokkaiden ensimmäisen vaalipaneelin. Se näytettiin eilen suorana lähetyksenä. Nyt se on kaikille nähtävillä. Kaksi tuntia. Sisua ja viisautta niille, jotka haluavat ja jaksavat sitä katsoa. Minä halusin ja katsoin. En tiedä, mitä nuo ehdokkaat olisivat vastanneet kysymykseen perisynnistä. Nykyisen arkkipiispa Paarman muotoilema ajatus meissä kaikissa olevasta potentiaalisesta pahuudesta kuvaa hyvin omaakin ajatteluani.
Pari vuotta sitten kirjoitin blogiini ajatuksia, joita oli miettinyt vähän ennen Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon syntyä ja ensimmäistä piispanvaalia. Olen kai samaa mieltä vieläkin. Valta ja johtajuus .
Pääsin mukaan Thaimaan kirkon ensimmäiseen kirkolliskokoukseen 1994. Siellä valittiin kirkolle ensimmäinen piispa, Banjob Kusawadee. Ulkomaalaiset eivät saaneet äänestää. Emme olisi tahtoneetkaan.
Thaimaa, huhtikuu 1994. Huono kuva, hieno tilanne. Thaimaan ensimmäinen luterilainen piispa on juuri valittu. Äänestystulokset näkyvät vielä taululla. Luterilaisen Maailmanliiton edustaja kiirehtii ensimmäisenä onnittelemaan.
Kommentit