En todellakaan tiennyt, mihin seikkailuun ryhdyin, kun ensimmäisen blogini 153 Miksi? kirjoitin 1.8.2007. Tein sen vähän vaivihkaa. Halusin kokeilla ensin hiljaisesti ja salaa kaikenlaisia kommervenkkejä, joita bloggaamiseen liittyi. Vähän kerrassaan ymmärsin, mitä en osannut ja opin pyytämään apuakin. Kuvat tulivat blogiini vasta paljon myöhemmin.
Alussa tein joitain päätöksiä. Yrittäisin olla loukkaamatta ketään, pilkkaamatta ketään. Jos mahdollista, niin lähettäisin viestin sellaisille ihmisille, joita mainitsin blogissani. Vaikka alussa muuten toimin nimimerkillä, näille ihmisille kirjoitin omalla nimelläni omalla sähköpostillani.
Toisessa kirjoituksessani 152 Elämän tulvissa mainitulle runoilija Irja Askolalle lähetin myös viestin, johon sain lämpimän vastauksenkin. Olimmehan kerran ennen tuota tavanneet yhteisen ystävämme syntymäpäivillä. Siellä olin kertonut, että nuorisokin piti hänen ja Anja Porion kirjasta Lasinen lapsuus –kuvia suomalaisen lapsen elämästä. En tiennyt silloin kirjoittaneeni tulevalle piispalle. Siihen nähden oli hauskaa, että jo ensimmäinenkin kirjoitukseni puhui piispasta, John Vikströmistä, joka oli Aasian matkallaan poikennut meidänkin kodissamme.
Vuodatus on vaihtanut välillä omistajaa ja kokenut koviakin. Sähkökatko vei kuvia ja kuvien katoaminen bloggaajia. Nyt elämme ja kirjoitamme taas uuden omistajan alla. Muutaman päivän kuluttua tapahtuu taas jotain uutta. Sitä varten Vuodatus hiljenee joksikin aikaa. Toivon mukaan tällä kertaa ei tapahdu kuvien, kirjoitusten eikä kirjoittajien katoamisia. Olen tuon kuvakatastrofin jälkeen vähän kerrassaan liittänyt takaisin kadonneita kuviani, mutta keskeytin sen nyt, varmuuden vuoksi, jotta en tekisi turhaa työtä. Varmaa päivämäärää paluulle ei ole annettu. Näin ollen, en ole kulkenut takaovesta, vaikka minua ei näkyisikään. Me tulemme, tulemme taas, toivon mukaan.
Kommentit