Pääuutinen: Ulvilan lukion soveltavan fysiikan kurssin oppilaat keskustelivat eilen seitsemän minuutin ajan ISS- avaruusasemalla työskentelevän japanilaisen astronautin kanssa.
Hyvänen aika, en muista lapsuuden tähtiä. Kaupungin kirkkailla valoilla on varmaan jotain tekemistä tuon asian kanssa. Oikein muistia kaivellen sentään Otavan kuvio tulee mieleen. Sen avulla en kyllä osannut pohjoista määritellä. Taidan olla sen aikakauden ihmisiä, joille Sputnik oli tutumpi kuin muut liikkuvat taivaan ilmiöt. Luokkakokouksessa luokkatoverikin vielä muisti, missä ja milloin tuon satelliitin ensimmäistä kertaa näimme.
Haleyn komeetan Esikoinen aikoinaan meille etsi kiikarillaan yöpyessämme sopivassa Siamin lahden rantamökissä. Kun komeetta oli löytynyt koulusta annetun tähtikartan ja laskelmien avulla, sen erityinen kajo kyllä kiinnnosti. (Keskimmäinen sen muistaa pommiin nukuttuna yönä. Hän oli pyytänyt meitä häntä herättämään, kun komeetta löytyi. Herättely- yrittelyymme hän sujuvasti moneen kertaan sanoi, ettei halunnut herätä eikä komeettaa katsoa. Aamulla hän ei muistanut herättelystämme mitään…)
Tekniikka oli silloinkin mukana, kun irkkituttavien usuttamana majoittauduimme hetkeksi parvekkeelle viimeisessä Thaimaan kodissamme. Oli tulossa tähdenlehtojen yö. Ja tulikin. Sen tunnin ajan, jonka jaksoimme keskellä yötä valvoa, taivaalle syntyi useita pitkiä valoviiruja. Oli siinä kiire ladella toivomuksiaan.
Kaikesta tekniikasta ja tietämyksestä huolimatta kesämökin pimeässä metsässä katseltuna tähtitaivas tuo minulle mieleen varsin metafyysisiä juttuja. Kaikenlaisen tiedon lisäännyttyäkin koen siellä hyvin voimakkaasti vanhan tunteen: ” Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.”
Vaikka Hellaakoski ei runossaan ”Ääni läheltä” tähdistä puhunutkaan, liitän mielessäni sen aina näihin tunteisiin. Tässä osa tuosta runosta:
"Niin, tilasin puhelinsoiton hyvin kaukaisen, hyvin loiton, luo Herramme istuimen. En tiedä, jos yhdistettiin, en tiedä, jos ymmärrettiin. Sain vastauksenko? En. - - - - - En tiedä, jos yhdistettiin. En tiedä, jos ymmärretttiin. Mut humisi hiljaisuus ja ympäri kipeän pääni soi aivan likeltä ääni: Mua katso ja hiljene vait. Tuo kärsijän kouriin vaivas. Näet: syntyy laulu ja taivas. Mua liian kaukaa hait." Täysikuu Jungfruskärissä. Kuva Teppo Innola.
Kommentit