Mikä inputtien määrä…
Mikä outputtien vähäisyys…

Muutaman  kuukauden ajan olen toistuvasti selaillut vanhoja valokuvakasoja – ja kansioita sekä kehystettyjä luokiteltuja dioja ja kehystämättömiä dialiuskoja.  Omasta mielenkiinnosta ja toisten pyynnöistä olen joitain kuvia skannaillut ja sähköpostittanut maailmalle. Ei voisi sekaisempaa olla – tai voisihan se vieläKIN sekaisempaa tietysti olla, jos tarkkaan ajattelee.  Olen myös lueskellut vanhoja pöytäkirjoja ja kirjeenvaihtoa löytääkseni kuviin liittyviä päiväyksiä ja niissä esiintyviä henkilöitä. Kuvauspaikkoja – ja suuntiakin olen muistellut. Virallinen urakka alkaa olla ohi. Osa meidänkin kuvistamme tulee olemaan mukana, kun Thaimaan luterilaisen lähetystyön historiaa kirjoitetaan.  Ilmestyvässä kirjassa joihinkin vanhoihin kuviin liitetään uusia kuvia samoista paikoista.

Ja se muistojen määrä… Ja se unohduksen määrä…

Katalyytti kolmekymmentäyhdeksän. Arkiporinaa on aika uusi löytö, porilaista herkkua parhaimmillaan porin murteella. Paula on meitä Porin Tipulan tyttöjä, samoja katuja tallustellut, samoista kaupoista ostellut, samoja sammakkoleivoksia maistellut, samassa linnojen kaupungissa elänyt: Antinlinna, Heikinlinna, Karhulinna, Ratalinna, Torilinna, Luistinlinna… Katsokaa itse kaunista kaupunkiamme, poriksi:  Niinko ulkomail, mut Poris...

Toukokuussa esittelin täällä kuvan Thaimaan luterilaisen koulutuskeskuksen opiskelijoista vuodelta 1994. Tässä välissä olen etsinyt ja löytänyt kuvan henkilöille taas nimetkin, viimeisin löytyi pari päivää sitten. Että sellaista metkaa muistomatkaa: