Elämä on.

Maailma on.

Googlasini, kuinka paljon tietokoneeltani löytyy tekstiä pakolaisuudesta. Googlasin myös sen, kuinka paljon olen blogissani sivunnut tätä samaa asia. Vastaus löytyi: Paljon ja monipuolisesti.

Olen elämässäni tavannut paljon pakolaisia Suomessa, mutta etenkin muualla. Monesta eri maasta monesta eri syystä paenneita. Olen myös puhunut tästä asiasta lukuisasti  ja monipuolisesti. Rippikoulujen lähetysrasteillani asiaa sivuttiin lähes pääsääntöisesti joka kerta jonkun rastitehtävän avulla.

Nyt he ovat täällä tänään. Joukoittain. Jokaisella heistä on oma tarinansa. Viranomaisten tehtävä on saada selville, riittävätkö heidän ongelmansa turvapaikan saamiseen vai lähetetäänkö heidät takaisin sinne jonnekin, jota ei kenties sellaisenaan ole enää olemassakaan. Kaikille ei tilaa riitä. Kaikille paikkoja ei ole.

Tämän kansainvaelluksen tuloksista ei vielä tiedä kukaan. Koulun historiankirjoissa kansojen muinaisia liikkumisreittejä kuvattiin nuolilla.  Sadan vuoden kuluttua historia piirtää uudet nuolet kuvaamaan tätä vaellusta.

Onko meillä nyt suljetut silmät? Entä paettu todellisuus? Ei minulle ole tähän vastausta.

Tällaisia kysymyksiä mietittiin kuvien kanssa joillakin lähetysrasteilla.. Siihen liittyvä kuva on blogissani +747 Pakolaisia ja maahanmuuttajia

l%C3%A4hetyrasti%20pakolaisk%C3%A4sity%C