Meiltä ja meidän krannista
Olen maininnut blogissa ennenkin Alister McGrathin ja hänen kirjansa Dawkinsin Jumala. Geenit, meemit ja elämän tarkoitus.(+511. Mitä kirjahyllysi kertoo?) .
Alister McGrath on Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori, jolla on mm molekulaarisen biofysiikan tohtorin arvo. Eilen tämä mies piti esitelmän Kuopion kirkkopäivillä. Hänen esitelmästään kehittyi keskustelua Kotimaa24:ssä. Mielipiteet jakaantuivat siitä, aliarvioiko hän viisaita kuulijoitaan. Niin nuo viisaat kuulijat olivat kokeneet. Yksi kommenteista oli Markku Virran kommentti. On hyvä sanoa tässä vaiheessa, että arvostan paljon hänen kommenttejaan, tätäkin, vaikka… :
”Juttelin tänään useammankin ihmisen kanssa. Teologit pitivät esitystä köykäisenä, vanhukset vaikeana ja maallikot hyvänä. Minusta tässä ei tullut mitään työtapaturmaa. Jotenkin tuntuu että kritiikki kohdistuu vääriin asioihin. Minusta lopputulema oli se, että on järkeä puhua Jumalasta.
Kirkkopäivillä kuulin paljon musiikkia joka esitettiin hengellisessä merkityksessä. Ongelma oli vain siinä, että kun hengellisyyden kohdetta ei identifioida, niin kaikki tai ei-mikään on hengellistä. Tämä on lyhyesti myös apologetiikan ongelma yleisesti. McGrath sentään yritti antaa Platoninille spesifisti kristillisen tulkinnan.”
Mikä olikaan, kun oli ihan pakko vähän vinoilla tuon kommentin jälkeen. Kai se sitten sen verran kirpaisi :)
”Markku jakoi kuulijajoukon kolmeen osaan, teologeihin, maallikoihin ja vanhuksiin... (Tekisi mieli vähän ilkeillen kysyä, menettääkö ihminen teologi/maallikkostatuksenkin vanhetessaan. En kuitenkaan kysy, koska pelkään vastausta ja yritän pysytellä vielä maallikkona niin kauan kuin mahdollista...)”
” Oliko teologivanhuksilla ja maallikkovanhuksilla ero? Oliko paikalla piispavanhuksiakin?”
Tänään taas eräs aikoinaan ihan nuori mies on saanut lisää vuosirenkaita. Kyllä se kohta sielläkin kirpaisee, vaikka ei ihan vielä…
1970. Vanhukset ja meri ennen vanhuutta. (Sisältää nyk. teologivanhuksen ja nyk. maallikkovanhuksen) Kuva Teppo Innola.
Kommentit