Jaksanko?
Luovunko?
Vieläkö pitää?
Joskus on päätettävä elää jaksaakseen elää. Kaikki eivät jaksa. Joskus toisen antama tuki voi toimia kyynärsauvana tai kehikkona, johon hennot toivon versot kiinnittyvät. Joskus voimat silti loppuvat. Meiltä jokaiselta, sitten joskus.
Olen ihaillut thaimaalaista sitkyttä, ominaisuutta, jota heistä joskus on ulkopuolisen vaikea huomata. Siinä kulttuurissa löytyy useimmiten se tunnettu Kultainen Keskitie, jonka olemassaoloa kaikki eivät huomaakaan. Kun on tarpeeksi vaikeaa, on oikeastaan jo helppoa, kun siihen on totuttu. Joissain muissakin maissa puhutaan, että asiat eivät toimi, mutta ne järjestyvät. Joskus vaikea tilanne ohitetaan vain oleilemalla. Ulkopuolisen silmin asia saattaa silloin näyttää silkalta laiskottelulta ja velttoilulta. Työn rytmitys on vain erilainen kuin meillä, varman toimeentulon maailmassa.
Itse asiassa, suomalaisetkin ovat jo huomanneet thaimaalaisten sitkeyden. Thaimaalaisethan ovat ahkerimpia marjojen poimijoita Lapin syksyssä. Rakennustyöläisinä heillä on ollut jo kauan hyvän työntekijän maine maailmalla monessa maassa.
Thaimaa. Riisin puintia.
Kommentit