Joo joo
Joo joo

Kaksitoista päivää ryhmässä. Siirtymistä tilaisuudesta toiseen, paikasta toiseen. Pikkuautoja, takseja, busseja ja yöjunia. Nouto lentoasemalta, palautus lentoasemalle. Lukemattomia kasvoja. Keskusteluja vain vähän.

Oli mukava kuunnella, mitä suomen kielen sanoja tarttui matkalla mukaan. Joku, musiikillisesti lahjakas, oppi nopeasti suomalaisen puherytmin ja poljennon. Häntä ei olisi erottanut joissain tilanteissa suomalaisesta.

- JOO JOO. Suunnaton suosikki sanojen joukossa. Näinkö me siis Suomessa nykyisin sanomme? Hauskoja tilanteita syntyi, kun tästä sanasta joillekin suomalaisille kerroimme ja he vastasivat huomaamattaan: Joo joo… Joo joo ei vaadi toimenpiteitä. Se vain osoittaa, että olemme kuulleet ja haluamme jotain äännähtää…

- HUOMENTA. HYVÄÄ PÄIVÄÄ. HYVÄÄ ILTAA. HYVÄÄ YÖTÄ. Nämä sanat haluttiin ilman muuta oppia. Niitä myös käytettiin. Huomasin itse taas kerran, miten paljon olin kadottanut ihmisten kohtaamiskyvystä ja peruskohteliaisuudesta. Olin oppinut syöksymään asioihin suoraan ilman kohteliasta kohtaamista. Kiireessä huomasin jopa ärsyyntyväni, kun minua puhuteltiin kohteliain sanakääntein, enkä päässyt asiaani toimittamaan.

- KAUNIS. KOMEA. Nämä sanat toivat tullessaan myös paljon hauskuutta.. Kauneuteen panostettiin paljon. Esiintymiseen valmistuminen kesti joka kerta kauan, vaikka rutiiniakin jo oli. Vaikka kauneus ja komeus ovatkin Thaimaassa arvostettuja, niille osattiin myös nauraa.  Sanasta komea löydettiin läheisyys kansankieliselle vaimo-sanalle MIA. Komea oli kuin kluamia, vaimon pelkääminen ja totteleminen. Raamatun käsky siitä, että vaimojen tuli kuunnella miestään ja miesten rakastaa vaimojaan selitettiin tällä joukolla niin, että vaimon kuuluikin edes joskus antaa miehelleen puheenvuoro ja miehen kuuluikin edes joskus muistaa kertoa vaimolleen sanoillaankin, että tätä rakastaa.

Joo joo.

Bangkok. Banaanipuun päiväkoti. Kohteliaisuutta opitaan pienestä pitäen

Plus%20327%20Banaanipuun%20p%C3%A4iv%C3%