Mies ja Vieras lähtivät aamulla aikaisin ajamaan kohti uusia haasteita ja uusia kohtaamisia. Minä heräsin vielä aikaisemmin keittämään aamuriisiä (!!) ja paistamaan kanaa pakastetattien ja purjon kanssa riisin lisukkeeksi. Vieraan eilen lahjaksi saama savulohi laitettiin myös pöytään vihannesten kera. Nyt on vähän pölmästynyt olo.
”Uudet jaot”- lähetysjuhlat. Tilaisuuksia ympäri Tamperetta. Jokaiselle halukkaalle jotain. Huhhuh, vaikka ei ollutkaan hellettä. Oli melkoinen viikonloppu. Kokemusten käsittely vie aikaa. Niitä täytyy alkaa keriä auki vähän kerrassaan. En ole varma, onko kokemusten virran langassa vielä avattavia solmuja vai onko niin, että viikonloppuna entisetkin aukenivat. Kymmeniä, ehkä satojakin tuttuja kasvoja, ajatusten vaihtoa, kuulumisia, uusia ajatuksia ja uusia tunteita. Uusia löytöjäkin.
Viikonloppuna kuulin hyvän määritelmän vanhenemisen eri vaiheista: Go Go, Slow Go ja No Go. Nyt on vielä ehdottomasti Go Go- vaihe meneillään. Annetaan siis mennä!
Edit 2016. Vähän kerrassaan on alettava ymmärtää, että Slow Go on ihan hyväksyttävä olotila...
Kommentit