"Katalyytti on aine, joka nopeuttaa kemiallista reaktiota tietyssä lämpötilassa kuitenkaan itse kulumatta reaktiossa. Katalyytti osallistuu kemialliseen reaktioon mutta ei ole reaktion alku- tai lopputuote.” "Katalysaattori on laite, jonka toiminta perustuu pakokaasujen puhdistamiseen katalyysiä hyödyntämällä." Wikipedia.
Blogimaailman blogeissa on ollut kirjoituksia, jotka ovat nopeuttaneet ajatustoimintaani sopivissa mielentiloissa kuitenkaan itse muuttumatta. Korkeintaan ne ovat saaneet lisäväriä kommenteistani. Bloggaaja on nekin pystynyt halutessaan poistamaan. Kirjoitukset ovat osallistuneet aivojeni toimintaan, mutta eivät ole olleet toiminnan alku- eivätkä lopputuotteita. Ne ovat välillä toimineet myös katalysaattoreina puhdistamassa oman virheajatteluni tuottamia pako-kaasuja…
Vuodenvaihteessa halutaan katsoa taaksepäin, mutta myös eteenpäin. Ei ole koskaan liian myöhäistä kirjoittaa omaa historiaansa uudestaan, sanotaan mitä sanotaan. Ymmärrys on kasvanut ja sen avulla voi käsitellä myös mennyttä uudestaan. Matkalla vielä ollaan…
Olen päättänyt aloittaa uuden projektin. En välitä siitä, viitsinkö tai jaksanko toteuttaa sitä. Hah. Ihastuttavaa ajatella maailmaa ilman visioita ja lukkoon lyötyjä tavoitteita. Ihastuttavaa ajatella olevansa oman maailmansa diktaattori. Yes!
Toiveenani on miettiä niitä blogeja, jotka ovat toimineet joskus tavalla tai toisella ajatusteni katalyytteinä, vaikuttajina. Vanhaa täytyy virkistää, jotta se pysyy virkeänä. Joohan. Näillä blogeilla ei ole mitään arvojärjestystä. Annetaan vain alitajunnan toimia.
Katalyytti Ykkönen.
Maahan! Odota! Lähes puolitoista vuotta seurasin Leen@:n elämän loppuvaiheita hänen bloginsa kautta. Blogin viimeinen kirjoitus oli hänen omaistensa viesti: ”Tänä aamuna aamuyön tunteina Leena nukkui rauhallisesti pois.” Omat kommenttini vaihtuivat hyvin arkisista perheen asioista hyvin vakaviin elämänkysymyksiin:
”Meillä on 90 asteen sääntö. Kaikki kasat näyttävät paremmilta, kun ne ovat suorassa kulmassa... Se on oiva apu pikasiivoukseen... (Laatikoissa ja kaapeissa ei sekään auta)”
”Joskus tuntuu, että nuoriso tarvitsee joitain tavaroita lapsuudenkodissaan siksi, että voisivat tarvittaessa vielä kokea kuuluvansa myös sinne...”
”Isäni kuoltua tuo "vihollisista viimeisestä" kertova jae aktivoitui. Minua lohdutti löytö, että kuolemaa, tuota vihollista, ei tarvitse välttämättä rakastaa. Se usein sotkee monen elämän. Kuitenkin, sekin vielä joskus kukistetaan!”
”Luulen, että on hyvä, jos pystyy hyvästelemään muistoja yksi kerrallaan, antamaan niillekin aikaa vaipua sinne unholaansa. Muistellessa suru ja ilo alkavat sekoittua, tunteekin haikeutta silloin kun voisi tuntea helposta ja helpotusta, kun olettaisi surevansa. Muistot eivät myöskään aina pysy kiltisti parijonossa odottamassa vuoroaan vaan syöksähtelevät sinne tänne yllättäen ja arvaamatta...”
”Blogiyhteisössä jokainen liittyy jokaiseen lukemaansa blogiin jollain tavalla, ei läheskään aina samalla tavalla kuin toinen lukija. Jokin juttu vain yhtäkkiä kolahtaa. Löytyy yllättäviä yhtymäkohtia.
En minäkään ensimmäistä kommenttia sinulle kirjoittaessani tajunnut, kuinka paljon meidänkin elämässämme on ollut yhteistä. Se yhteisyys saa aikaan sen, että kaikkea ei tarvitse selittää, vaan ymmärrys nousee "yhteisestä" alitajunnasta. Jokainen meistä voi näin saada oman linkin suoraan toisen sydämeen.
Ja varmaan Jumalakin herättelee esirukoilijoita. Niin itsekin olen elämässäni kokenut. "Ei Herra heitä omiaan...”
Luulen, että Leen@ tuli mieleeni muistellessani hyvää ystäväämme, joka kuoli juuri uudenvuodenyönä 31 vuotta sitten.
1972. Naantali kirkko. Joskus ovi suljetaan.
Kommentit