Omalla työllä
Ostettu ja maksettu
Armosta
Saatu ja annettu

Olen huono vastaanottamaan ja antamaan lahjoja. Lahjan vastaanottaminen tuntuu vaativan uskoa siihen, että oikeasti on sen lahjan arvoinen. Lahjan antaminen taas tuntuu vaativan uskoa siihen, että on osannut valita oikeanlaisen lahjan oikealle ihmiselle. Hyvää tahtoa haluaisin kyllä lahjoittaa, mutta miten sen osaisi ilmaista oikealla tavalla. Jotkut sen osaavat.

Elli. Hänellä ei tunnu pysyvän mitään omissa käsissä. Sen, minkä hän saa, hän antaa eteenpäin. Hänellä on tarkat silmät ja hyvä sydän. Rakkautta voi osoittaa niin monella tavalla. Viime viikolla se tapa oli hunajapurkki.

Vuokko. Maalaistalon elämä vaatii monenlaisia taitoja. Toimettomia hetkiä ei paljon ole. Avara sydän jakaa omastaan. Thaimaahan asti sen tiesimme. Viime viikolla mukaani tarttui kimpale tuoretta maksaa.

Terttu. Viherpeukalon puutarhasta riittää sukulaisillekin. Eilen se oli kesäkurpitsaa, luumua ja maa-artisokkaa.

Pirkko. Ystävä on tänä kesänä päässyt metsään. Sieltä on löytynyt monenlaista marjaa. Tänään meillekin saapui puolukkaa.

Milloin ystävä sai minulta viimeksi lahjan? Sitä sopii miettiä. Voi kun sen oikein osaisi! Onneksi en ole oppinut antamaan lahjuksiakaan…

Thaimaassa lahjojen ja vastalahjojen anto oli taitolaji. Sitä opin huonosti. Lahjoissa kääre oli lähes yhtä tärkeä kuin sisältö. Lahjaa ei saanut avata lahjoittajan läsnä ollessa. Olisihan se ollut noloa, jos lahja ei olisi saajaa miellyttänytkään. Opin siis pitämään saamani lahjat tiukasti lahjapapereissaan, kunnes lahjoittaja oli lähtenyt pois.

"Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?”

1972. Naantali. Ensimmäisen joulun ihmeellinen lahja.

Plus%20506%20Ensimm%C3%A4isen%20joulun%2