Muuttuvan maailman
muuttumattomat ihmiset.
Minun. Minun. Ei sinun.
Iltarukouksessa pienenä rukoiltiin maailman rauhan puolesta. Kysyin isältä, miksi sellaista piti rukoilla. Isä sanoi, että koko ajan jossain päin maailmaa soditaan. Kysyin, missä nyt soditaan. Isä sanoi, että Koreassa. Siitä pystyn ajoittamaan tuon kysymyksen. Tuosta sodasta tuon kysymyksen.
Kaksi nuorta miestä naapurimaasta oli matkalla maailmalle. Maailma ei heitä heti huolinut, vaan vaati enemmän oikeita papereita oikein täytettynä oikeaan aikaan. Tarvittiin aikalisää papereiden käsittelyyn.
Nuoria ei haluttu palauttaa omaan maahansa paperisodan loppumista odottelemaan. Siksi sponsorijärjestö pyysi, että he saisivat muutaman viikon opiskella Thaimaan kirkon koulutuskeskuksessa. Opiskelutehtävät he saisivat mukaansa tulevasta oppilaitoksesta. Niitä he osaisivat kyllä itseopiskeluna tehdä. Tarvittiin kirjasto, opiskelutila, yösija, ruoka ja ystäviä.
Muutama viikko paisui muutamaksi kuukaudeksi. Kahden maan opiskelijat ystävystyivät hyvin keskenään. Yhdessä syötiin ja nukuttiin. Toisten oppituntien aikana toiset istuivat kirjastossa lukemassa. Vapaa-aikana juteltiin, mitä osattiin. Pelejä pystyttiin hyvin pelamaan yhdessä kielimuurinkin takaa. Saman Jumalan palvelus ei myöskään tuntenut kielirajoja. Onneksi oli vähän yhteistä kieltäkin. Naapurimaan pojat puhuivat parempaa englantia kuin omat opiskelijat. Toisaalta, omissa opiskelijoissa oli heitä, joiden kotikielenä lapsuudessa oli ollut naapurien kieli. Silläkin asioita saatiin järjestymään.
Joulujuhlissa naapurimaan pojat esittivät perinteisiä tansseja yhdessä muiden kanssa. Eri valtioita, samaa perinnettä, niin kuin niin monessa muussakin maassa tässä maailmassa. Näille nuorille ostimme samanlaisen joululahjapaketin kuin muillekin opiskelijoille, saippuaa, talkkia, hammasharjan, hammastahnaa ja shampoota.
Eräänä iltana järjestettiin yhteinen ilta kirkon työntekijöille naapurimaan tilanteesta. Maa oli vaihtanut nimeään useaan kertaan riippuen kulloisestakin politiikasta. Nyt oli tullut vapautta. Oli luvallista esiintyä myös kristittynä. Nuoret kutsuivat meitä muita lähtemään työhön heidän maahansa. Ovet olisivat nyt avoinna, he sanoivat.
Osa muistoista oli kipeitä ja koskettavia. Toinen nuorista muisti olleensa lapsena perheensä kanssa jollain leirillä. Eräänä päivänä heidät oli koottu yhteen jonoon. Jono eteni hitaasti koko päivän tiettyyn suuntaan. Illalla jono pysähtyi ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä ei jonoa enää koottu. Vasta myöhemmin nuori kuuli, mikä jono oli ollut. Jonon kärjestä ei kukaan palannut hengissä. Elämä riippui siis vain siitä, missä kohtaa sattui olemaan tuossa jonossa.
Toinen nuorista muisti, miten perheen lääkäri - isälle oli karkoituspaikassa kerrottu kristinuskon sanomasta. Isä oli halunnut viikon miettimisaikaa. Sen jälkeen hän tuli kristityksi. Vanhalla papilla oli jäljellä joitain lehtiä Raamatusta. Lisää sivuja saatiin, kun kirjoitettiin ylös radiossa hitaasti luettua Raamatun tekstiä. Kirkkoon jokainen meni omaa reittiään tietyllä aikataululla. Silloin ei niin helposti jäänyt kiinni.
Siinä he nukkuivat, söivät ja opiskelivat meidän kanssamme. Iloisina, auttavaisina, ihan tavallisina nuorina miehinä. Sitten viisumi tuli ja he lähtivät eteenpäin maailmalle.
Tällä hetkellä Suomen Lähetysseuralla on työntekijöitä myös myös Kambodzhassa.
Yrjö Karilas: Pikku Jättiläinen, WSOY, 1946
Muistan veljeni lueskelleen ainakin Urheilun Pikkujättiläisiä. Jukka Kemppinen sanoo blogissaan Pikku Jättiläisestä, että se oli "merkillinen kirja - oikeastaan hölynpölyä leikattuna ja liimattuna lukuisista lähteistä, mutta monille sen ajan nuorille iso elämys, jota luettiin ja luettiin." Samantapaisia englanninkielisiä kirjoja kuului meidänkin perheen nuorison isoihin elämyksiin Thaimaassa.
Millainen oli Pikku Jättiläisen Thaimaa 1946?
"Siam (Sajam, Muang Thai) l. Thaimaa, kuningaskunta Taka - Intiassa, kuningas Ananda Mahidol (1935), 518 000 km², 14,6 milj. as., siamilaisia, laoja, kiinalaisia, malaijeja, birmalaisia, n. 2000 eurooppalaista, siamin kieli, buddhalainen uskonto, malaijit muhamettilaisia, yliopisto. Elinkeino: maanviljelys, kalastus ja vuorityö, vientitavar. riisi, teakpuu, tina, kala. Pääkaupunki Bangkok, 490 000 as."
Entä Suomen Lähetysseura 1946?
"Suomen Lähetysseura perustettiin Helsingissä 1859. Seuralla on lähetystyömaa Lounais-Afrikan Ambomaalla, Okavangossa ja Angolassa (15 seurakuntapiiriä ja asemaa, 59 lähettiä ja n 30 000 seurakuntien jäsentä), Kiinan Luoteis-Hunanissa (16 lähettiä, pappisseminaari Shekoussa); Palestiinassa (1 lähetti) sekä kotimaassa n 20 työntekijää, lähetysmuseo ja miesylioppilaskoti"
Entä Kambodzha 1946?
"Indo-Kiina, Ranskan (L'Indochine Française), käsittää Kotshinkiinan siirtomaan (ja suojelualueet Annam, Kamdodsha, Tonking ja Laos) sekä vuokra-alueen Kwang –Tshou –Wan'in, 741 000 km², 23,2 milj. as., kenraalikuvernööri, elinkeinot: maatalous ja vuorityö, vientitavar. riisi, raakakumi, teakpuu, hiili, sinkki ja tina, pääkaupunki Hanoi, 135 000 as."
Millainen on maailma seuraavan 60 vuoden jälkeen?
1981 Korea. Kirkon kasvun seminaati thaimaalaisille Koreassa. Mukana kaksi suomalaista, Jaakko Mäkelä ja Raija Kakko.
Kommentit