Träumerei
Vielä unelmoi
Kuusikymppinen

Juha Watt Vainio ei ehtinyt elää tarpeeksi kauan tietääkseen, että nelikymppisten lisäksi myös kuusikymppisillä on  haaveensa. Sellaista suoraan sanottuna ja suurin piirtein elämä siis näinäkin vuosina edelleen on.

Eino Leinokaan ei elänyt tarpeeksi kauan tietääkseen, että vanhetessa vuodet eivät välttämättä käykään yhä vaikeammiksi ja haaveet yhä haikeammiksi. Vanhemmiten tulee vain realistisemmaksi.

Tehtävä: Kerro mikä on haaveesi (3 kpl) ja niiden toteutumisaikataulu. Haasta mukaan kolme ystävääsi. Katsotaan, miten haaveet toteutuvat. Haaveet voivat olla ihan pieniäkin. Voit laittaa isommille haaveille takarajan kauemmaksi tulevaisuuteen. Pyri siihen, että kolme haavetta toteutuu kuukausittain.

Tähän Obeesian haasteeseen tartuin mielelläni.  Pääsin oikein pohtimaan, onko minulla ollenkaan kunnon haaveita. Tekemättömiä töitä kyllä on ja niiden ajattelemista, mutta onko niistä haaveiksi.

Kävin vanhempien kanssa lapsena katsomassa filmin Robert Schumannista. Siitä jäi mieleen Träumerei, Haaveilua, jota itsekin joskus soittelin. Schumannin laulusarjaan  Frauenliebe und leben, Naisen rakkautta ja elämää, minut johdatti opiskeluaikana samassa opiskelija- asunnossa asunut Riitta sulhasensa ja säestäjänsä Raimon kanssa. (Nykypolvi kutsuu tuon sarjan lauluja feministin painajaisiksi.)  Sarjan eräässä laulussa on sanat:  "Das Glück ist die Liebe, die Lieb ist das Glück, Ich hab es gesagt und nehm's nicht zurück." Tuosta silloin haaveilin. Se haave toteutui.

Haave numero 1: Toivon, että saan elää naisen rakkautta ja elämää niin kauan kuin minulle aikaa suodaan. Haavetta pitää harjoittaa joka päivä, ettei se unohdu.

Thaimaasta muutimme Suomeen viisi kertaa. Joka kerran tuli mukaan kesken selvitystä olevia tavarakasoja ja paperiröykkiöitä. Aika ei niitä kasoja hoitanutkaan. Ei myöskään kukaan muu.

Haave numero 2: Toivon, että saan toimitetuksi taloni sinä aikana, joka minulle vielä suodaan, etteivät jälkeen jäävät täysin hermostu. Haaveen toteuttamista olisi syytä harjoittaa myös joka päivä, että edes joitain asioita saisi järjestetyksi.

Thaimaassa otimme valokuvia ja dioja vuosien varrella hieman enemmän kuin riittävästi. Niitä löytyy vähän joka puolelta. Muistoja pitäisi osata säilyttää ja toisaalta osata hävittää säälittä. Nyt tilanne on lähinnä säälittävä.

Haave numero 3. Toivon, että saan valokuvat järjelliseen järjestykseen ja määrään, taas sinä aikana kuin aikaa suodaan. Haave toteutuu vain ryhtymällä toimeen. Siis joskus tässä. Diaskanneri toivon mukaan tulee työtoveriksi tähän keikkaan.

Tässä kolme kuusikymppisen haavetta. Olisi mukava tietää, mitä muutkin näissä maisemissa olevat haaveilevat. En  muista koskaan ystäviltänikään tätä kysyneeni. Täytyy se tehdä joskus.  Nyt kysyn mukaan Sokeaa kanaa, Piilopirtin Kotikuusta ja Iisiä. Ei tarvitse tehdä tätä haastejuttua näin monimutkaisesti. Mukava vain olisi, että jossain postauksessa jotain näistä jutuista omalta osaltanne kertoisitte.

1981. Thaimaa. Hua HIn. Saalis.  Mies ja Esikoinen yöllisellä troolariretkellä.

Plus%2047%201981%20Huahin%20Jakke%20troo