Nyt en kerro kuuroista enkä kuulovammaisista, vaan itsestäni. Vuosien jälkeenkään minun korvani eivät aina erota thaikielen kaikkia äänteitä eikä sävelkulkuja. Suu ei myöskään suostu sanomaan sitä, mitä sydän haluaisi. Aivot lähettävät usein vääriä viestejä. Silti sitä sönköttää, mitä vain osaa. Vastuun sysää tunnetusti aina kuulijalle. Tuttu kuulija alkaa kyllä ymmärtää kunkin ominaisvirheitä.
Monikansallisessa työtoveri- ja ystäväjoukossa oppi eri kielten vaikutuksen myös puhuttaessa thaikieltä. Virallinen fonetiikka jäi sikseen, sillä kieltä piti opetella käyttämään milloin missäkin tilanteessa.
Thaikielessä tunnetaan sekä suomalainen k että englantilainen aspiroitu k (kh). Molemmille niille on olemassa omat kirjainmerkit, jopa useita merkkejä. Koska englannissa ei tunneta meidän k-kirjaintamme, se äännetään siellä kuin kirjain g. Thaimaalainen joutuukin kuunnellessaan suomalaista ja amerikkalaista valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta, vaikka oikeasti vaihtoehtoja olisikin vain kaksi. Vokaalin pituudetkaan eivät ole välttämättä samoja. Thaikielen lyhyt vokaali on lyhyempi kuin suomen kielen lyhyt vokaali. Jotkut tuntemani thaimaalaiset väittävät taas suomalaisen pitkän vokaalin olevan pidemmän kuin heillä.
Aina on siis olemassa moninkertainen virhemahdollisuus. Sana Khai/Kai/Gai voi ilmaista vaikkapa sanoja kana, keho, kanamuna, läski, myydä, kuume, verkko…
Näitäpä tässä pähkäilen tänään. Olen luvannut opettaa muutaman tunnin alkeissuomea thaimaalaisille. Sunnuntaina tapaamani thaimaalaiset ehdottivat aloittamaan ääntämisen opettelusta. Taidan siis lähteä siitä liikkeelle. Anna. Avaa. Jätä. Jää. Kysy. Myy. Tule. Kuule…
1981. Thaimaa. Uskontonäyttely. Ainoana ulkomaalaisena thaityötovereitten kanssa
Kommentit