Kahden aistin aisti-iloa

Taisin olla Helsingissä kulttuurimatkalla. Joskus täytyy välillä repäistä silläkin alueella. Etukäteissuunnitelmia ei varsinaisesti ollut. Vaihtoehdoissa oli todellista ylitarjontaa, mutta voimat riittivät vain vähään. Helsingin henkeä sentään sain hetken haistella. Samalta se tuntui kyllä haisevan kuin Porinkin henki, etenkin nykyisin, kun tehtaiden piiput eivät täällä enää tuota ilmaan omaa pikanttia tuoksuaan. Kulttuurinkaan puolesta Porin ei tarvitse hävetä. Sitä riittäisi kyllä täälläkin niin paljon kuin vain ehtisi ja jaksaisi.

Mies on nyt Thaimaassa. Piti vähän kiirettä lähdön kanssa, kun hänellä oli perjantaina Helsingissä Kirkon missio ja globaali kristinusko - Kirkon lähetystyön keskus 40 vuotta – seminaari ja jo maanantaina alkoi viiden päivän luentosarja Lutherista Bangkokissa Luther-seminaarissa. Minä toimin muulina ja toin Helsingistä mukanani talvivaatteita, joita ei Thaimaassa tarvita.

Yhteen päivään mahtui siis

Helsingin Musiikkitalo. Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoitus iltakonserttia varten aiheena Sota ja rauha. Sain lippuni täyteenvarattuun konsertiiin lipunmyyntipisteellä ventovieraalta seurueelta, koska heistä yksi ei ollut päässyt mukaan. Istuin siis heidän seurassaan. Heidän mielestään nämä konserttipäivien aamukenraaliharjoitukset olivat hyvä tapa viettää päivää. Kapellimestari, Dresdenissä toisen maailmansodan aikana syntynyt Hartmut Haenchen oli koonnut otsikkoon sopivan kokonaisuuden. Kenraaliharjoitus tuntui aika painavan konsertin positiiviselta kevytversiolta.  Soittajien pukeutuminen oli vapaata ja tunnelma muutenkin rento. Tiukkaa oli tietysti johtajan seuraaminen sillä tavalla kuin mestari sen tahtoi. Yhteinen ymmärrys näytti kyllä löytyvän muutaman korjailun jälkeen. Sota pauhasi, mutta rauhaakin löytyi. Mozart, Martinů, Bruckner. Joku toinenkin oli näköjään samassa kenraaharjoituksessa.

Helsingin taidemuseo HAM. Joskus jossain vaiheessa olen liittynyt tuon taidemuseon postituslistalle. Saan vuodessa muutaman vihjeen avatuista näyttelyistä. Ai Weiweistä olin lukenutkin, mutta kieltämättä mahtavilta  tuntuivat nuo kiinalaistaustaiset isot työt.  Jollain tavalla Thaimaan taustan vaikutuksen takia esineiden muodot ja kuvakieli olivat yllättävän tuttujakin. Uutta yhdistettynä vanhaan – sanoman korostamiseksi. Ihminen on. Ajankohtaisuutta lisäsi tieto siitä, että Ai Weiwei on sulkenut näyttelynsä Tanskassa Tanskan kiristetyn maahanmuuttopolitiikan takia.  Muutkin HAMin näyttely tuntuivat mielenkiintoisilta. Tove Janssonin freskostakin löysin heti Muumihahmon ennen kuin siitä vihjailtiin.

Jospa sitä taas riuhtaisi itsensä liikkeelle muutenkin. Ei se hassumpaa ollut.

Ai Weiwein näyttelyn monet rakennelmat oli tehty vanhoista kestävistä punertavista aasialaisista puuaineista: niin myös perheemme adventtikynttilä.

Plus%201232%20Adventtikynttil%C3%A4%20aa