Nousivat päivät
Laskivat päivät
Monet armorikkaat päivät

Sen pienen tytön muistan. Muistan sen pienen pojankin. Siemenet muuttuivat auringonkukiksi ja minä vanhenin.

”Tänään, kerron vähän taas arkitouhua, aamulla ylös ennen kuutta. Vähän nakkeja kiehumaan ja unisten lasten kimppuun. Ensin puin Ykkösen sängyssä unisena, sitten Kakkosen, joka yöllä taas oli kävellyt Nallensa kanssa meidän sänkyyn nukkumaan.

Lapset houkuttelin pöydän ääreen – ajatus virkistävästä ja puhdistavasta aamupesusta on jo hylätty äidin ja lasten unisuuden takia. Kakkoselle suklaamaitoa ja Ykköselle jugurttia. (Nakit, jugurtti ja suklaamaito eivät kuulu joka päivään, mutta eilen poikettiin sellaisessa kaupassa, josta niitä saa.)

Kakkoselle tein voileivän mukaan kouluun ja Ykköselle annettiin rahaa uuden ruokakortin ostoa varten. Mies kävi avaamassa portin lapsille, sillä yövahti ei ollut vielä noussut porttia aukomaan. Lapset lähtivät.”

Tällaisen kirjeen hiilikopio löytyi Keskimmäisen koulussa tekemän kirjoituksen takaa. Kirjoitus kuuluu:

”Halloween Night. Once upon a Halloween. I went trick or treating. I was a witch. I saw a spacething. I said who are you. It said BOO.”

Viime viikolla sain eräänä aamuna herätellä ja lähettää lapsenlapset kouluun ja eskariin. Silloin muistelin tätä mennyttä aikaa. Hetket ovat kiitäneet. Vuodetkin ovat kiitäneet. Vieläkin silti päivät nousevat ja laskevat.

1979. Bangkok. Koti 1. Pienen pojan ensimmäisiä paluita koulusta uudessa maassa

Plus%2081%201979%20syyskuu%20koti%201%20