Tarkkaan tirkistäen
Melkein kuin
Mummoni ja Mannerheim

Suurennuslasi siirtyy päivämäärään 8.4.1956 ja nimikirjoitukseen vieraskirjassa.

Jälkiviisaat miettivät Tuntemattoman Sotilaan sodanvastaisuutta ja Edvin Laineen isänmaallisuutta. Laineen Tuntemattoman sotilaat arvioidaan ikälopuiksi ja tunnelma pateettisen yksisilmäiseksi. Sodan sanotaan olleen jotain muuta. Niin se varmaan olikin. Todella paljon muuta. Miksi kuitenkin elokuvan ennakkonäytöksessä kirjan esikuvana olleet joukko-osaston veteraanit olivat niin vaikuttuneita kuin historia kertoo? Hiljaisia. Äänettömiä. Kyyneleet silmissä. Antamassa raikuvia aplodeja. Jotain totta siinä elokuvassa on täytynyt olla. Kyllä kansa tiesi.

Olen kuunnellut ja lukenut monen ikätoverin ja vähän nuoremman suhteista vanhoihin vanhempiinsa. Samaa kokemusta en voi saada, koska omat vanhemmat kuolivat jo kymmeniä vuosia sitten. Jotain ratkaisevaa olen oppinut näistä kertomuksista. Meillä on vaarana muistaa ihminen vain hänen loppuvaiheistaan. Hitaasti hiipuva vanhuus ja muistamattomuus muuttavat ihmistä erilaiseksi kuin hän oli nuoruutensa voimissa. Jos arvioimme ihmistä, on otettava huomioon hänen koko kuvansa, koko elämänkaarensa. Vanheneminen ei läheskään aina viisastuta, mutta jotain se muuttaa jokaisessa ihmisessä. Minussakin.

Veljeni, vähän kepulikonsteilla ennen sotaväkeään kesätöikseen Tuntematonta sotinut, tutustui kuvauskesänä opiskelurahoja ansaitessaan myös elokuvan näyttelijöihin. Reino Tolvanen karjalaisena, luonnossakin iloisesti pulputtavana veikkosena, tuli Antti Rokan hahmossaan myös tutuksi noille Viipurilaisen osakunnan pojille, jotka oli saatu avustajiksi. Se joukko oli ainakin oikean ikäinen.

Joulukuussa 1955 ensi-iltansa saanut Tuntematon Sotilas oli Rokassaan ilmaissut karjalaisuudesta jotain sellaista, jonka karjalaiset, itsekin sodassa olleet, tunnistivat. Isäni toimi siihen aikaan Porin Seudun Karjalaisten puheenjohtajana. Niinpä Porissa keväällä 1956 järjestettyyn karjalaisten tilaisuuteen kutsuttiin esiintyjäksi Reino Tolvanen, se karjalaisten oma Rokka Hän kävi myös meillä kahvilla tuona päivänä. Muistan vain sen iloisen pulputuksen. Juhlasta en muista mitään.

Ja miksihän tänään taas tällaista. Kahdesta syystä:

Ensinnäkin. Satakunnan Kansassa on päivittäinen osasto ”50 vuotta sitten”. Tänään siinä on muun muassa otsikko: ”Antti Rokka” lähti siirtolaiseksi Australiaan. Jutussa kerrotaan, miten Reino Tolvanen 51 suomalaisen ryhmänjohtajana aloitti ”pitkän matkan maapallon toiselle puolelle”.

Toiseksi. Eilisen kirjoitukseni jälkeisessä kommenttikeskustelussa kirjoitin: ” Olen sodanjälkeisenä lapsena ohjelmoitu kauhistumaan sodan mahdollisuutta.” Se siitä sotainnosta.

8.4.1956. Vieraskirja.

Plus%20372%20Vieraskirja%20Tolvanen.jpg