Negatiivista saa positiivin,
kun sen valottaa oikein.
Kumpi totuus on oikeampi?
Miksi toinen tapa elää on parempi kuin toinen?
Suoritimme Thaimaassa valtion kielitestin thaikielen opiskelun jälkeen. Toista vuotta oli puhuttu, luettu ja kirjoitettu joka päivä. Viimeisinä päivinä ennen koetta opettajat pitivät loppuharjoituksen. Jokaisen testiin menijän piti pukeutua niihin vaatteisiin, joilla aikoi testiin osallistua. Tarkistettiin, oliko asu sovelias. Miehillä piti olla silitetty paita ja suorat pitkät housut, naisilla pusero ei saanut olla liian avoin eikä hame liian lyhyt. Pitkä tukka ei saanut olla avoimena, vaan se piti laittaa kiinni. Ensin harjoiteltiin yhdessä kohteliasta thai-tervehdystä, sen jälkeen jokainen vuorollaan nousi ylös tervehtimään. Istua sai vasta, kun tervehdys oli tarpeeksi kohtelias, kädet sopivalla korkeudella, kumarrus tarpeeksi syvä ja hymy tarpeeksi nöyrä. Että sellainen kielitesti.
Totta puhuen, testissä haastattelija minun tervehdykseni jälkeen kysyi minulta, missä olin oppinut niin kauniisti tervehtimään. Harjoittelusta oli ollut hyötyä. Sain riittävän hyvän kielitestituloksen oikealla hymyllä, oikealla kumarruksella ja oikealla käsien korkeudella. Sawatdii kha.
Anni Swan: Ollin oppivuodet, WSOY, 1919
Muutkin näköjään vielä muistavat Ollin. Kirjasta otettiin vuonna 2000 20.painos ja kustantaja kuuleman mukaan harkitsee taas uutta painosta. Äitini, alakoulun opettaja, luki aikoinaan Ollin oppivuosia ääneen oppilailleen. Olli oppi läksynsä ulkomailla viidessä vuodessa. Meillä se on kestänyt kauemmin.
Osa thaimaalaisesta seinäkoristeesta:
Kommentit