Hirressä roikkuva klovni

Valkeat pallot

Nuuhkiva villisika

Mitä jää mieleen? Muistot eivät ole ollenkaan loogisia. Mitä luuli muistavansa, sen unohtaa. Mihin ei edes kiinnittänyt huomiota, sen muistaa. Alitajunta näyttää järjestelevän muistia aivan mielivaltaisesti. Sen yli ei kävellä. Ärsyttävää.

Viime viikonloppuna Helsingissä poikkesimme myös Kiasmassa. Siellä sitä riittää aina ihmettelemistä. Ja arvostelemista. Nopea kurkistus monenlaiseen maailmaan. Ihmiselle näköjään on hyväksi nähdä kaikenlaista, omituista ja erikoistakin. Joku ajattelee ja luo jotain. Viestiikö hän jotain? En tiedä. Vastaanottaja imee itseensä vaikutteita. Sitäkö taide haluaa? En tiedä. Tarvitaanko katselijoita, kuuntelijoita ja lukijoita? En tiedä. Seinällä tarinaansa kertova klovni, valkeat pisarat ja kukkaismeressä tallusteleva villisika ehkä tietäisivät, jos osaisivat puhua. Tai sitten ei. Käykää Kiasmassa ja katsokaa, puhuisiko joku teille…

Viisitoista vuotta Thaimaata kulkee myös kuvina mukana. Ihmisten kasvoja, kukkia, kulkukoiria ja kirkkoja. Melkoista mosaiikkia on sisällä sielussa. En tiedä, haluaako muistelemalla luoda harmoniaa menneisyyteensä. Jäsenteleekö mietteissään asioita loogisempaan järjestykseen?  Antaako kaikkien kukkien kukkia vai repiikö jotain irti juuriltaan?

Voiko elämää jäsennellä ja luetteloida? Vai onko parasta laskea leijansa vain lentämään?

Lentämään laskettuja:

Plus%20506%20Lent%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n%20