Toinen tuijotti tulehen
lieden puita liikutteli
Minä ruutua tuijotin
näppäimiä naputtelin

Oli hauska katsoa televisiosta kahden nuoren vastauksia kysymykseen, oliko televisio heille tärkeä. Toinen tunnisti tuon tärkeyden, mutta toinen sanoi, että ei se televisio niin tärkeä ollut...kaiken oleellisen näki netistä…

Kuulin pitkästä aikaa parhaan määritelmän blogeista: Ne ovat ”julkista pohdiskelua”. Pohdiskellaan siis rauhassa julkisesti niin kauan kuin kantti kestää.

Katalyytti kuusitoista on toiminut oikeastaan itse katalyyttinä lähtiessäni etsimään näitä katalyyttejäni, minuun vaikuttaneita blogeja. Olen seurannut mielenkiinnolla Villa Ottilian ja sen väen elämää blogissa Suomalaisena Virossa.  Vuoden vaihteessa blogissa oli katsaus menneeseen vuoteen ja siinä retoriset kysymykset:  ”Mitä jäi siitä käteen? Tai mieleen?”  Mietin silloin, mitä minulle oli jäänyt mieleen juuri siitä blogista.  Se johti miettimään muidenkin blogien henkilökohtaista merkitystä minulle. Siis kiitos, Tiina!

Suomalaisena Virossa.  Viime vuoden kohokohtani  kertovat ainakin jotain tämän blogin sisällöstä:

Latte ja Rummukainen. Latte on Villa Ottilian koira ja Rummukainen on hänen kaverinsa. Välillä he leikkivät yhdessä.  Aina asia ei ole ollut niin. Rummukaisen liikuttava tarina on yksi kauneimmista koiratarinoista ikinä.

Huvikumpu. Talo, joka oikeasti tuo mieleen lapsuuden mielikuvan oikeasta Pepin Huvikummusta. Talo on parhaillaan miettimässä, mitä siitä isona tulee. Ihmiset pyrkivät auttamaan tuossa mietinnässä. Katsokaa ainakin kuvat. 

Nigulisten kirkko  ja Kuolemantanssi. Olin itsekin Tallinnassa vaikutettu Nigulisten kirkon Kuolemantanssista. Se näkyy näissä kuvissa. (Seuraava kirjoitus kertoo enemmänkin tuosta kirkkovierailusta.)

Narva ja kuohuava joki. Rakastan kuohuavia jokia ja virtaavaa vettä. Sitä  näkyi Narvassa.  

Muissakin maissa vedet virtaavat:

Plus%20837%20Khao%20Yai%20ja%20kaksi%20v

1986. Thaimaa. Khao Yain luonnonpuiston vesiputous ja kaksi vedenneitoa