Olla osana

Jotakin vallan muuta

Joukossa

Helsingin tuomiokirkon portailla olen ennenkin istunut. Monesti monien joukossa. Tasa-arvoisena muitten mukana. Milloin mistäkin syystä. Mikä ettei tästäkin. 100quitarsfromHEL .

Nautin olostani.  Hesarin artikkelin lukijankuva sen todistaa. Sieltä siis Päivän Kuva. Sen voisi vaikka otsikoida: Yhtenä monista.

Monikulttuurisuutta ei tarvinnut julistaa. Sitä sai elää todeksi, onneksi. Turvallisesti. Tässä porukassa tyhmyys ei tiivistynyt. Se oli ehkä suurin ihmettelyn aiheeni.

Vasta nyt kirjoittaessani tajuan, mikä tuntui tutummalta. Se väkimäärä, se lämmin aurinko ja ne kovat äänet. Semmoista elämää elimme maailmalla. Vuosikausia. Kotoista.

Illalla olisi vielä voinut jatkaa rajua musiikkisarjaa Musiikkitalossa Benjamin Brittenin War Requiemin parissa. Britten sävelsi sen sodassa pommitetun Coventryn katedraalin yhteyteen rakennetun uuden modernin katedraalin vihkiäisiin. Molemmat katedraalit seisovat siellä vielä paikoillaan, vanha muistuttamassa siitä, mitä on ollut, ja uusi siitä, että uusi alku on mahdollista ja toivottavaa. Saimme siellä aikoinaan tasa-arvoiset pystykahvit jumalanpalveluksen jälkeen. Tyhmyys ei tiivistynyt siinäkään joukossa.