Uutta musiikkia

Uutta matematiikkaa

Uutta huumoria

Uudet tuulet

Vanhoissa korvissa

Sukuvierailuilla ei voi välttyä oppimasta uutta. Sukupolvien kuilu pienentyy. Tänä jouluna uudet tuulet puhalsivat esiin Tom Lehrerin ja hänen musiikkinsa.

Perinteitä kunnioittavana matematiikkaa opiskelleena ihmisenä minua kiinnostavat omaperäiset matemaatikot. Yhteen omaan professoriini Klaus Valaan ja hänen absurdeihin kirjoihinsa viittasin jo aikaisemmin blogissani.

Tom Lehrer on ollut  arvostetun Harwardin yliopiston opettaja. Hänen sanotaan onnistuneen erityisesti eräässä tieteellisessä projektissa, nimittäin loppumattomassa murrosiän. pitkittämisessä. En tiedä, onko niin käynyt myös kaikilla niilläkin, jotka hänen lauluistaan ja esityksistään pitävät.

Auskultoin aikoinaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa Turun Normaalilyseossa. Koulun rehtori, matematiikan pääopettaja, oli kirjoittamassa uutta oppikirjasarjaa, jossa kaikki perustui joukko- oppiin. Me auskultantit jouduimme opettamaan osaksi vielä julkaisemattomien monisteiden pohjalta jonkinmoisina koekaniineina. Myöhemmin, itse asiassa aika piankin, palattiin takaisin vanhanaikaisempaan matematiikan opetukseen. Silloin olin jo Thaimaassa.

Tom Lehrer laulaa uudesta matematiikasta, New Math. Laulu ja animaatio auttavat ainakin vähän ymmärtämään, mistä  oli kysymys.

Aikoinaan kirjoitin graduni matematiikasta, vektoriavaruuksien konvekseista joukoista. Niitä en sen jälkeen elämässäni tavannut. Kieltämättä, asiasta oli kyllä se hyöty, että opin silloin  laittamaan asioita paperille järjestelmällisesti. Sitä taitoa tarvitsin paljon myös työssäni Thaimaassa.

Tom Lehrer laulaa ei-ihan-vähän irvaillen matematiikan tutkimuksesta ja esikuvastaan Nicolai Ivanovich Lobachevskystä. Se siitä tieteen teosta.

Olen ennenkin sanonut, että huumorintajuni on Thaimaassa vääristynyt. Osasyynä tähän vääristymiseen on kyllä ollut myös oma nuoriso, joka on valistanut vanhaa äitiään valtavasti ja moneen suuntaan.

Matematiikkaa olen nykyisin tarvinnut lähinnä vain matkalaskujen teossa: