Rujoutta raihnaisuutta
Muotopuolta mielipuolta
Puolimieltä

Kun ihminen hajotetaan osiin, tuotos voi olla monenlainen. Kuvista osat voi koota takaisin, mutta elämässä niin käy harvemmin. Ihminen voi hajota myös käsiin. Toisten käsiin ja omiinsa. Moni on mennyt rikki elämän kriiseissä. Vielä useammalla on murtumia ja haavoja. Joskus rujous peitetään, joskus taas siitä tehdään itselle tai toiselle ohjelmanjulistus.

Picasso kieltämättä vaikutti minuun. Lauantaina Ateneumin ohi kulkiessamme katsojajono olikin yhtäkkiä lyhentynyt. Liityimme mukaan. Picasso, tuo uskomaton muuntuja, uuden löytäjä, hajottaja ja kokooja. Vuosikymmenten tuotokset vaihtuivat tunnelmasta toiseen, väristä toiseen, muodosta toiseen. Minä löysin epäparisia silmiä, sokeita silmiä, kieroja silmiä, erikokoisia ja erimuotoisia silmiä. Löysin myös kauneutta ja lempeyttä. Sitä en ollut odottanut.

Viimeisessä Thaimaan kodissamme meillä oli seinällä iso thaimaalainen moderni taulu. Se oli melko uutta Thaimaassa. Työtoverimme oli sen meille jättänyt palatessaan Suomeen ja meiltäkin se taulu jäi seuraaville. Taulu tuntui minusta oudolta tuossa maassa, jossa useimmiten tarkkaan seurattiin perinteisiä muotoja ja kuvioita. Taulun violetti viiva viittasi perinteiseen väriskaalaan, orkidean väreihin, mutta muuta tuttua siinä ei ollut. Olisiko sittenkin pitänyt tuoda se Suomeen…

How to survive November 09. Lepis teki sen taas kerran. Vieläkin löytyi uusi tapa selättää tätä marraskuuta. Siihenkin rinkiin pääsee kyllä varmaan mukaan halutessaan. Kakkosrinki on vielä kesken meidän ryhmämme osalta, mutta nyt tein pohjan tuohon uuteen kolmanteenkin rinkiin, Marraskuun haaveeseen.

Lainasin Picassoa, sinistä surumielistä kautta ja kubismin kuutioita.

Yhdessä valmistettu Kaukainen haave:

Plus%20548%20Kaukainen%20haave.jpg