Ei kaikkien
Tartte tykätä
Kaikesta

Tunnustan katsoneeni Linnan juhlien kättelyä. Tunnustan bonganneeni julkkiksia. Julkkikset ovat kiinnostavia. En kyllä ihan ymmärrä, miksi.

Tunnustan etsineeni myös tuttuja kasvoja. Sentään joitain sellaisiakin näinkin.  Sieltä vanhoilta ajoilta. Yhden luona olin yökylässä Turussa vuonna menneet ajat ja menneet muistot.  Nyt hän kuuluisana kirjoittelee teatteriarvosteluja kulttuurisivuilla. Toisen rippikoulussa kävin vierailulla. Siellä kehitysvammaisten rippiksellä lepäsin leiriläisten kanssa lattiapatjoilla rauhoittumassa klassisen musiikin avulla. Kolmannen kanssa puhuimme samassa tilaisuudessa tsunamin jälkeen.  Neljännen perässä kiipesin kapeita portaita katsomaan Miehen ja hänen opiskeluasuntolaansa. Ja olihan siellä niitä muitakin. Sitä kermaa, jota on suurena yleisönä mukava latkia.

Mikä ratkaisee ihmisen arvon? Sekö, että hän osaa puhua vaikeita sanoja ja juhlallisia lauseita. Sekö, että hänellä on the Arvokas Virka-Asema.  Sekö, että hän osaa käyttäytyä oikein oikeassa paikassa ja pukeutua oikeisiin vaatteisiin oikeana aikana. Vai mikä?

Muutuin Bangkokin kaduilla ja slummeissa. Löysin ihmisyyden sieltä, missä kenelläkään ei ollut tarvittavaa asemaa, juhlallisia puheita tai hienostokoteja. Ei niin, ettei niitä olisi sielläkin toivottu. Silti, sivistys näkyi siinä vesilasillisessa, joka kannettiin eteen tai hymyssä, joka vaihdettiin.

Kun kaikki kallis riisutaan päältä pois, sisältä löytyy kuitenkin lähimmäinen, yksi meistä. Me ollaan arvokkaita kaikki…

Asian Games 1997-maskottinorsu on löytänyt kauniita unia näkevän pumpulienkelin kainalon:

Plus%20805A%20Pumpulienkeli%20ja%20Asian

Joulu 1983. Uusi ihmettelijä tullut juuri maailmaan.

Plus%20805B%20Pikkusisko%20ja%20joulu%20