Elämän hurjat tanssit
Eilen mietin pitkin päivää tasan viisikymmentä vuotta sitten tapahtuneita asioita. Tulin silloin tädiksi. Se oli mahtava tunne. Tuskin kukaan ympärilläni välttyi tuosta tiedosta. Päiväkirjasta löytyvät strategiset mitatkin, 3500 g ja 52 cm, sekä työnimi Wilhelmiina. Onnittelut täditettävälle! Toisaalta tuntuu haikealta. Niin paljon on niistä ajoista tapahtunut. Niin moni on poissa.
Päiväkirja kertoo myös, että olin tuolloin juuri saanut Melartinin Perhosvalssin nuotit. Porin partiolaisten yhteiseen Yrjönpäiväjuhlaan oli tulossa poikien balettiesitys ja minut oli kutsuttu säestämään se pianolla. Juuri niistä esittäjistä perhoset eivät todella tulleet mieleen, mutta päiväkirja kuitenkin kertoo, että ”poikain baletti oli ihana”. Mahtavatko esittäjät muistaa? Kieltäytyneistäkin minulla on listaa…
Täytyy myöntää, että tuohon aikaan ei tullut mieleenkään ajatella viidenkymmenen vuoden kuluttua tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvia asioita. Yhteen päivään jo mahtui niin paljon iloja, pelkoja ja suruja. Kuka olisi osannut rohkaista sen ajan Nyytejä kertomalla, että myös tulevaisuudessa hurjat sadetanssit toisivat rohkeutta…
Thaimaan hurjia sateita joskus täällä kaipaa. Jos ne eivät ehkä rohkeutta lisänneetkään, niin ainakin muuten virkistivät kuuman sään keskellä. Ja ne jylinät!!!
Vuosi sitten blogiystävä Lastu heitti blogiestradille uimapukumeemin, jossa toivottiin bloggajilta omia uimapukukuvia. Tässä minun vastaukseni viidenkymmenen vuoden takaa. Täti, täditettävä ja saari Pules-järvelläTeiskossa 1960:
Kommentit