Joko tai vai?

Aina ei löydy kultaista keskitietä. Monessa kulttuurissa sen löytyminen on kuitenkin helpompaa kuin Suomessa. Muualla usein mustan ja valkean välissä löytyy muutakin kuin vain harmaan eri sävyjä. Siihen väliin mahtuu usein koko sateenkaari värineen.

Eilen illalla Porissa vietettiin thaimaalaista Loy Krathong- juhlaa. Siinä mikään ei ollut niin varmaa kuin muutos. Vaihdettiin milloin mitäkin, juhlapaikkaa, juontajia, ohjelmaa ja ruokalajeja. Voi kun olisin saanut teidät kaikki sinne edes kärpäseksi katolle tai kotigekoksi seinälle. Keskimmäinen osui juuri täksi viikonlopuksi  Poriin. Hänkin lähti mukaan auttamaan ja sai uppopaistaa kevätkääryleitä ja juosta mukana auttamassa siellä täällä lähes parinsadan ihmisen juhla-aterialla. Tämä aamu onkin sitten vierähtänyt, isänpäivän vieton ohessa, hauskojen tapahtumien muistelussa. Niitä varmaan  ripottelen tänne blogiin myöhemminkin.

Ensimmäisenä Thaimaan Loy Krathong-päivänämme Mies lähti Esikoisen ja Keskimmäisen kanssa katsomaan, millaista juhlaa he löytäisivät. Lähikanavalla oli paljon lapsia uittamassa juhlaan liittyviä pikkulauttoja. Keskimmäinen muistaa vieläkin, miten suuria olivat rannan torakat. Nekin olivat liittyneet mukaan juhlimaan.

How to survive November -09. Nyt lähdin jatkamaan alun perin Karin valmistamaa kuvapohjaa. Siihen oli tullut useita lisäyksiä. Oma thaimaalainen marraskuuni oli ihan pakko liittää lähelle kuvaan tullutta (ystävällisen näköistä) liskoa. Marraskuu eteni kirjaimella Koo –kai  (Koo-kana).

พฤศจิก

Plus%20535%20Karin%20kuvaan.jpg

Yhdessä valmistettu lopullinen taulu Maasta voimaa:

Plus%20535%20Karin%20kuva%20Maasta%20voi