Kutsujia
Feissareita
Tukijoita
Tekijöitä

Alkuviikolla kävelin Helsingin asemalla. Katselin ympärilleni. Feissareita.  Heti tuli mieleen kiertää tuo lauma kaukaa. Yleensä pyrin kyllä kieltäytyessänikin sanomaan jotain kaunista, jos en joudu vastaamaan jo neljännelle feissarille samalla kadunpätkällä.

Nyt minut yllätettiin. Hymyilevä nuori nainen kysyi minulta kansio kädessään, kiinnostaisiko minua tulla auttamaan yksinäisiä vanhuksia. Häkellyin ja kieltäydyin kiireissäni. Sitten tuli väistämättä hymy huuleen. Haa. Vanhaksi heittäytynyt minäni koki ihmenuortumisen. Hymyä riitti pitkäksi aikaa.

Tiedän tietysti sen, että vanhakin voi auttaa toista vanhaa. Näinhän vertaistuki maailmassa toimii. Hyvä niin.

Bangkokissa vietettiin kansallista vammaisten päivää. Erilaisia vammaisryhmiä oli kutsuttu juhlimaan kaupungin keskellä olevaan puutarhaan. Vapaaehtoisia oli myös kutsuttu auttamaan juhlavieraiden liikkumisessa ja ruokailussa. Eräästä seurakunnastamme lähti mukaan useita vapaaehtoisia. Päivän jälkeen kaikki olivat iloisia. Oli tuntunut hyvältä olla hyödyksi. Tuskin kukaan heistä huomasi, että heidän, auttajien, joukossa oli useita liikuntavammaisia. Se ei ollut haitannut pyörätuolien työntämistä. Jollain vapaaehtoisella taas käsi ei toiminut hyvin. Silläkin kädellä oli pystytty kantamaan ruokatarjottimia. Kuka auttoikaan ketä?

Hyvää alkavaa vanhusten viikkoa. Huomenna voisin vaikka heittäytyä vanhukseksi valtakunnallisessa vanhusten viikon pääjuhlassa Porissa, mutta heittäydynkin vapaaehtoiseksi auttamaan nuorempia maahanmuuttajia ihan muualla…

Thaimaa. Bangkok. Vapaaehtoinen vanha auttaja Thaimaan luterilaisen kirkon diakoniamyyjäisissä. Kuva Anne Rantanen.

Plus%20513%20Bangkok%20diakoniamyyj%C3%A