Se soi
Ja soi
Ja soi
Ja soi

 

Kansamusiikki. Etno. Jazz. Maailmanmusiikki. En tiedä, missä noiden kaikkien rajat oikein kulkevat. Maailmaan mahtuu niin monenlaista musiikkia. Musiikki on myös tottumuskysymys. Kaikki ei vain kaikkien mielestä kuulosta kauniilta.

Jossain vaiheessa Thaimaassa opetin musiikin teoriaa. Muistutin opiskelijoita siitä, että musiikki oli ensin ja musiikin teoria vasta sen jälkeen.

Vehmaalla 1970-luvulla opettajatoverini kuunteluttivat minulla juuri perustettua Piirpauketta. Muistan käyttäneeni silloin Konevitsan kirkonkelloja päivän avauksessani. Tuo musiikki  aivan ilmeisesti täytti melankoliatarvettani. Eikä siihen aikaan pelkästään minun.

Joskus olen saanut kanttoritkin mukaan rippikoulun lähetysrasteihin. Kerran annoin hyvälle kanttoriystävälle thaimaalaisia soittimiani ja pyysin häntä niiden avulla kertomaan jotain maailman musiikista. Rasti onnistui hyvin.

Helsingin yliopiston opinnäytetyönä valmistunut verkkonäyttely  Kuuluuttu ja Kora esitteli osan silloisen Lähetysmuseon  afrikkalaisista ja aasialaisista soittimista. Niillä voi soittaa todellista maailmanmusiikkia.