Oli tyytymistä
Oli hyytymistä
Oli myrskyä
Oli tyyntymistä
Oli elämän koko kuva
Töissä tehtiin töitä. Töissä tavattiin työtovereita. Työtoveritkin tekivät töitä. Kaikki tekivät töitä. Ehtikö elämäntyötä tehdessä elää?
”Mistä asioista iloitsen työssäni?
Työ on mielekästä ja mielenkiintoista. Iloitsen vaihtelusta – ei ole pelkoa yksitoikkoisuudesta. Työtoverijoukko on (ainakin ollut) kannustava. On ollut yhteinen näky. Tässä työssä saa panna likoon kaikki kykynsä ja opetella käyttämään sellaisiakin taitoja, joihin ei ole luontaisia taipumuksia. Se on haastavaa ja houkuttelevaa. On tiennyt olevansa tarpeellinen ja oppinut huomaamaan senkin, ettei ole välttämätön.
Mitä haluaisin muuttaa työssäni?
Tarvitsen parempaa ajankäytön suunnitelmaa. On opittava tuntemaan rajansa ja sanomaan ”ei” silloin, kun elämä käy ylivoimaiseksi. On opittava kieltäytymään silläkin uhalla, että se aiheuttaa paineita muille, ja ilmaisemaan kieltäytymisensä niin, ettei se loukkaa muita. Olen lyönyt laimin perhettäni säilyttääkseni tovereihin hyvät välit silloinkin, kun se ei olisi ollut välttämätöntä ja kun jo varmasti olen tehnyt tarpeellisen osani ”päälle kaatuvista” töistä.
Mitä uudistusta ja muutosta toivon työyhteisööni?
Nyt tuntuu siltä, että joukko on hajanaisempi kuin aikaisemmin. Nyt on ensin ratkaistava se, haluanko itse muuttua ja mukautua ja missä määrin, vai pyrinkö tavalla tai toisella vaikuttamaan ympäristöön. Joka tapauksessa toivon, että kyselemisen vapaus säilyisi. Toivon, että sekä minä itse että muut saamme olla sellaisia kuin olemme ilman liian suuria muuttumisen paineita.”
Tässä on osa Thaimaassa kirjoittamistani vastauksista työoloja koskevaan kyselyyn vuonna 1988. Se on varsin rehellistä puhetta. En silti vaihtaisi elämääni mihinkään toiseen elämään.
1989. Bangkok. Armon seurakunta. Kirkkoa voi rakentaa näinkin. Yhdessä.
Kommentit