torstai, 3. elokuu 2017

+1257 Vanhuus haavoissa, haavat ihmisissä ja ihmiset blogeissa

Kasvu loppuu aikanaan

Kirjoitin blogissani kerran kesämökkimme kerrostalosta. Siitä oli kuvakin. Kerrostalohaavan takaa kurkisti toinen haapa. Nyt tuosta toisesta haavasta on jäljellä vain kanto, jonka halkaisija on yli 70 senttiä. Kanto on ollut naapuruston nähtävyys. Kaksi naapurin lasta oli mahtunut piiloon sen sisälle. Silkkoa oli jo ollut sisus. Kelläpä meillä se voisi muuta ollakaan, meillä vanhoilla.

Kerrostalomme voi edelleen hyvin. Sen asujamistoon on vuosien varrella liittynyt välillä myös liito-oravia. Nyt siellä näkyy asustelevan joukko lepakkoja. Viime viikolla Esikoinen laski, että iltahämärässä lentoon lähteneen lepakkoparven suuruus oli ainakin 15. Ilmankos tänä vuonna täällä ei ole ollut hyttysiä paljonkaan.

Ihmisiinkin hakataan koloja. Joskus innokkaastikin. Heillä voi silti olla jollekin vielä käyttöä, koloineen kaikkineen ja ehkä juuri niiden takia. Ovatkohan kirjoituksemmekin välillä sellaisia kivulla syntyneitä koloja, joissa joku aina välillä voi piipahtaa.

Tässä se ihmekanto, taas kännykkäkuvastani sähköpostin avulla saatu digiversio.  Sen ulkomitta on yli 220 cm.

M%C3%B6kin%20vanha%20kanto%20pieni.jpg

sunnuntai, 30. heinäkuu 2017

+1256 Kymmenen vuoden bloggaus ja väkipyörä

Suuri osa tiedosta vanhentuu aikanaan

Kaikki ei näköjään milloinkaan

Oi niitä aikoja, jolloin opetin toisia Thaimaassa tutustumaan internetin ihmemaailmaan DOS-pohjaisessa nettiympäristössä. Jo siihen aikaan yhteydenpitoni eri puolille maailmaa jalostui sähköposteiksi, Reaaliaikaisestikin jo keskustelin samanaikaisesti eri puolella maailmaa olevien  nettituttujen kanssa IRC-ympäristössä. Emojeista ei tiedetty mitään, mutta Kuopuksen kanssa silti jo loimme suuren määrän hymiöitä eri tarkoituksiin.

Bloggaaminen tuli mukaan vasta paljon myöhemmin. Nyt siitäkin on siis jo kymmenen vuotta. Se on antanut minulle paljon.  Löysin sadoittain ihmisiä, joiden kanssa vietin rattoisia hetkiä näppäimistön välityksellä. Ystävystyin tuntemattomiin, erilaisiin, monenlaisiin. Kyläilin omasta tuolistani käsin monessa kodissa ja minun luonani vierailleet tekivät sen myös oman kirjoituspöytänsä äärestä. Kiitos kuuluu kaikille heille. Elämäni olisi ollut erilainen ilman heitä, paljon suppeampi, paljon suljetumpi.

Vasta myöhemmin alkoivat ihmiset keskustella naamoittain kirjoissaan.  Olen yrittänyt analysoida, miksi se ei ole koskaan ollut minun maailmani. Luulen, että kyse on siitä, että en ole jaksanut enkä jaksa olla nytkään läsnä reaaliaikaisesti edes netissä. Olen onnettoman huono pitämään yllä ihmissuhteita. Olen supistunut. Vanhana matikanopettajana olen kuin allekkain toimitettu vähennyslasku: ”Pienemmästä ei voi vähentää suurempaa. Täytyy lainata” Aina ei ole, mistä lainata…

Mutta siis, te, jotka vielä näiden vuosien jälkeenkin vierailette täällä. Muistakaa, että olette olleet tärkeitä. Aikuisten ja nykyvanhusten oikeesti.

Niin siitä väkipyörästä. Muistattehan sellaiset. En muista, millä vuosisadalla väkipyörä keksittiin. Se oli kuitenkin yksi ensimmäisistä kojeista, jotka fysiikan opettajana esittelin oppilaille esimerkkinä ihmiskunnan suurista keksinnöistä. Voiman suuntaa voitiin vaihtaa ja siten saada suuretkin taakat helpommin nousemaan,.

Olen hymyillyt ymmärtäväisesti, kun seitsenkerroksisen naapuritalomme ulkoremontissa kaikenmoisten modernien koneiden, nostureiden ja vempeleitten ohella myös vanhanaikainen pieni väkipyörä on pystytetty talon katolle ja sen avulla on hinattu  rakennustelineisiin tarvittavia putkia käsivoimin yksi kerrallaan ylöspäin. Ehkä kaikki vanha ei ole sittenkään vielä museotavaraa.

Tässä epäselvä samea kuva tuosta katolla olevasta pienestä väkipyörästä, otettuna ikivanhalla kännykällä, lähetettynä Kuopukselle, joka sen sitten lähetti takaisin sähköpostilla…

Naapuritalo%20ja%20v%C3%A4kipy%C3%B6r%C3

lauantai, 17. kesäkuu 2017

+1255 Ei-enää-niin-nuori-mies

Vuoroin tutuissa käydään

Elämä tuli taas vauhdikkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi, kun ei-enää-niin-nuori mies saapui toissailtana viihdyttämään vanhuksia muutamaksi päiväksi.

Mökkireissulla ikkunan alla oleva pensas sai taas kerran olla talipallojen ja niiden vieraiden isäntänä. Kuistin katon alla pesivä sinitiaispariskunta käytti tilaisuutta hyväkseen. Suora linja toimi palloista pieniin kitoihin.

Kirjaston hyllyjen keskeltä ponnahti puhelimeen Pokemon, joka kutsui kohtauspaikalle puistojen risteykseen.  Sinne siis siirryttiin ja sieppaus onnistui.

Torin Pokestopista löytynyt Pokemon sen sijaan ei ollut niin arvokas, että se oli joukkoon kelvannut. Herneet ja mansikat kelpasivat kuitenkin.

Kirjurinluodon Pelle Hermanni-puisto sai hellepäivänä hienkin otsaan. Suosittelemme.

YleAreenan lähetys Vihreitten puheenjohtajavaaleista katsottiin kiinnostuneina. Tuttua kasvoa ei nähty ja kuulimmekin sitten, että kyseinen tuttujoukko oli istunut juuri kameroiden alla, joten ei ihme. Paikalla läsnä olleelta tuli sitten tieto unohtuneesta äänestyslippulaatikosta. Saihan sille nauraa, saihan.

Huomenna aioimme tutustua porilaiseen RistoRäppääjä-versioon.

Välillä kuulemma on vähän tylsää.

Plus%201255%20Jaken%20kuva.jpg

1986. Bangkok. Ei-enää-niin-nuoren-miehen isän kouluprojekti oppiaineessa Valokuvaus

maanantai, 10. huhtikuu 2017

+1254 Emoilua ilman emojeja

Emoillaan kun emotuttaa

Tällainen lähti viime viikolla muutamaan sähköpostiosoitteeseen:

Hei,

Kiva kun teitä tulee tänne erinäisissä vaiheissa... Muutama kysymys ennen
HOlby Cityn alkua :)

Milloin kukakin tulee?
Mikä on tämänhetkinen ruokatilanne, kauppaan menoa kun on hyvä jakaa)
SIis kuka syö mitäkinmilloinkin?
Mitkä maidot?
Mitä leivän päälle?
Mitä leipää?
Mitä muroa?
Mitä juustoa?
Mitä vihannesta?
Entä munatilanne, kuka syö?
Entä kalatilanne, kuka syö?
Pakkasessa on vielä kauraa ja sellaista?
Mitä vihannesta juu ja mitä ei?

Siis tämmöistä?
Holby kutsuu . Heh.

Niitten äiti

Äitisyndrooma: Nälkäiset on syötettävä.

Kolmen polven lamppu. Yksi virkkasi aikoinaan yhtä, toinen piti yllään aikoinaan toista ja kolmas kokosi kaiken varjostimeksi.

Plus%201254%20Kolmen%20sukupolven%20lamp

sunnuntai, 5. maaliskuu 2017

+1253 Vanhukset, teknologia ja vaalimainonta

Nappituntumalla päästään pitkälle

Läheisen ihmisen vaaliesitteessä on ajatus, josta olemme aina silloin tällöin jutelleet:

”Jos halutaan vanhusten pärjäävän kotona, pitää panostaa teknologiaan.”

Olen realisti.  Minulle koneet ja kojeet eivät esiinny peikkoina. Enhän muuten naputtelisi ahkerasti tätä tietokonettanikaan. Kaikkea keksittyä pitää osata käyttää järkevällä tavalla. Suosittelen jopa keksimään jatkuvasti kaikkea lisääkin. Siitä vain!

Äsken kirjoitin tuolle ehdokkaalle taas kerran ajatuksiani. Tässä niistä jotakin:

”Vanhuksista ja tietotekniikasta. Vanhus on tässä yleisnimi asiantuntemattomalle tai vain vähän asioista ymmärtävälle:

Kuka kouluttaa vanhukset käyttämään juttuja? Siis kuka henkilö tai mikä valmiiksi tehty koulutussuunnitelma itseopiskeluna. Yksilöohjaus, ryhmäohjaus. Salassapito otettava huomioon. Varottava välistä vetäjiä.

Missä vanhukset koulutetaan? Kotona, kurssilla, kussakin tarvittavassa toimipisteessä, netissä tapahtuva jatkokoulutus. Onko mahdollista saada kommunikaatioväylä kouluttajan ja koulutettavan välille. Tietopalvelu kasvokkain, puhelimessa, netissä.

Kouluttajalta ja koulutussysteemiltä vaadittavat ominaisuudet: Kärsivällisyys, tajua asiakkaan lähtötasosta, tajua asiakkaan ajattelumalleista, tajua asiakkaan vanhentuneesta logiikasta.

Yksinkertaistettuna säästötavoitteista: kaksi tuntia hyvää neuvontapalvelua säästää kaksikymmentä tuntia viranomaispalvelua, jo pelkästään väärin laadittujen anomusten tarkistuksessa tai jo systeemiin päässeiden virheiden etsimisessä  ja korjauksissa.

Saavutettavan tietotaidon vähimmäistavoite: Asiakas osaa käyttää palvelua kanta.fi , osaa tilata itselleen laboratorioajan ja lääkärin/hammaslääkärin. Osaa tarkistaa esitäytetyn veroilmoituksen.  Annetut neuvot tarpeeksi yksinkertaistettuja. Jos vanhus asuu yksin kotona, tarpeeksi yksinkertainen yhteydenottojärjestelmä. Alkuinfon ja - neuvonnan kuluttama tarpeeksi pitkä aika maksaa itsenä takaisin.

Vanhusten käyttämien palveluiden neuvontahenkilöstön lisäys maksaa vaivan. Heillä voi olla tietotaitoa ymmärtää se, mitä vanhus kysyy. Netissä olevat vastausvaihtoehdot voivat olla käsittämättömiä. On osattava kirjoittaa tarpeeksi yksinkertaistetut ohjeet.  On huomattava, että vaikka jollakin on jollain alueella täydellinen osaaminen, vanhemmalla ihmisellä on selviä  -yllättäviäkin- tietoaukkoja.

Pitää olla mahdollisuus antaa palautetta. Aina ei ole kyse pelkästään palautteen antajan tyhmyydestä, voi olla, että tieto on oikeasti kirjoitettu väärin.

On saatava tietoa yksinkertaisista laitteista. Se vaati rajankäyntiä kaupallisten toimijoiden kanssa, esim puhelimet jne. Markkinatalous ei helposti alistu tähän.

Mistä saa tarkkaa luotettavaa tietoa saatavilla olevasta perusturvasta. Neuvonnan osuutta lisättävä, se säästää, sillä silloin ei kulu monen viranomaisen turhaa aikaa, vaan päästään heti oikealle osastolle.

Niin ja tästä kaikesta suurin osa on laajennettavissa koskemaan myös maahanmuuttajia... Heitäkin on paljon.

Ja keskustelummehan aina vain jatkuu...

PS.Kurkistakaapa Enter ry:n sivuille. Kuulin tuosta toiminnasta jo vuosia sitten erään blogiystävän kautta. Jotain tällaista tarvitaan!!

PS2. Löysin Enterin kauttanäitä lisääkin: www.entersenior.fi; www.lahiverkko.fi; www.senioriverkko.com; www.vtkl.fi/seniorsurf; www.verkostavirtaa.fi.

Heinjoki. 1930-luku. Opettajan asunto. Ei ollut huolta tietotekniikasta. Silti pärjättiin hyvin. Kuva enoni Jalmari Lankinen.

Plus%201253%20Vieraita%20Meeri%20ja%20Vi