Kotonuhjakkeella
Matkamittari sekoaa
Alaoven ja yläoven välillä

Kuin puhkaisisi ulko-ovella pienen reiän ilmapalloon. Portaissa alkaa suhina kuulua. Kotiovella ilmapallosta on jäljellä ryppyinen kuori.

Blogiystävä Obeesia viittasi aikoinaan blogissaan Heli Laaksosen kolumniin Kotiliedessä. Siinä puhuttiin pihavireydestä ja kotonuhjakkuudesta.  Matkatyössä ollessa kotiin palatessa löytyi oma sisäinen kotonuhjakkuus. Kotiovella tapahtunutta lamaantumista kutsuimme kotiovisyndroomaksi.

Bangkokin kaikki kuusi kotiamme oli valmiiksi kalustettuja vuokra-asuntoja kaupungin eri puolilla. Luovuutemme sai niistä aina kuitenkin aikaan omannäköisen kodin. Kovin tyylikkäitä ne eivät olleet, pikemminkin tyylillisiä, monityylisiä. Asunnoissa oli leveät sängyt ja paljon kaunista puupintaa. Lattiakin oli yleensä puusta tehty. Vuosien varrella ostelimme itsellemme lähinnä rottinkihuonekaluja, tuoleja ja kirjahyllyjä. Parvekkeilla ja terasseilla kasvoi kukkia. Useimmissa kodeissa muurahaiset kilpailivat elintilasta kanssamme. Samoin torakat ja gekot. Sopu antoi sijaa niillekin, kun ei muuta voinut.

Maailmanmatkaajalla on omia määritelmiä siitä, mistä koti tunnistetaan. Minulla asunto muuttuu kodiksi, kun löydän yöllä pimeässä vessaan. Vieläköhän löytäisin kaikkien Bangkokin kotiemme vessoihin yöllä. Täytyy ensi yönä unessa kokeilla.

1973 Naantali. Nuoret antoivat Miehelle lähtölahjaksi kuvakoosteen. Sielläkin näkyy yksi kodeistamme:

Plus%20118%201973%20Nanntalin%20hima%20p