Mikä kuka
Ken kumpi kumpainen
- Vai kaikki?

Jossain vaiheessa on syytä hyväksyä se, että ympäristölläkin on vaikutusta ihmisen elämään eikä vain geeneillä ja lapsuuskodilla.  Kodistaan ei kai kokonaan pääse irti koskaan, mutta toivottavasti menneisyys ei aina ole painolastina. Aikuisten ihmisten keskinäinen vapaaehtoinen kanssakäyminen on suurta lahjaa kaikille osapuolille.

Maailmalla löytyi monenlaista mukavaa luettavaa. Teini-ikäisten lähipyörteissä eläessä kiinnostivat myös lastenkasvatusta käsittelevät  kirjat. Eräässä kirjassa oli lause, joka tuli meilläkin käyttöön: ”This is not my life pile.” Kirjassa neuvottiin erottamaan se, mistä vanhemmat olivat vastuussa, ja se, mistä taas perheen nuorison piti itse vastata. Muistan joitain kirjan neuvoja, joita yritin käyttää omaksi edukseni.  Vanhempia neuvottiin esimerkiksi kurkistamaan teini-ikäisen lapsensa sotkuiseen huoneeseen, sulkemaan huoneen ovi hiljaa perässään ja ajattelemaan rauhassa: ”That is not my life pile.” Sen sijaan, jos nuori tuli tavaroineen sotkemaan perheen yhteisiä tiloja, vanhemmilla oli oikeus ajatella ja sanoa: ”This is MY life pile. Älä tule sotkemaan tänne.” Minkähän takia juuri tämä esimerkki on jäänyt minulle mieleen? En vihjaa mitään, mutta…

Näitä taas muistelen, kun mietin tämän päivän syntymäpäiväsankaria. Esikoinen on jo yli puolet elämästään asunut poissa kotoa. His life is his life pile. Mukavaa silti on aina tavata. Happy Birthday.

1972. Naantali. Esikoisen ensimmäinen joulu. Tässä vaiheessa his life pile was still my life pile.

Plus%20427%201972%20Naantali%20joulu.jpg