Haikea Halong Bay

Jouluna Taivas kohtaa maan. Se tuo mieleen monta muuta kohtaamista. Eräs niistä tapahtui Vietnamissa, Halong Bayn saaristossa. Tuo saariryhmä on yksi tänä vuonna valituista maailman seitsemästä luonnonihmeestä.

Lähdimme kerran  Bangkokista, Thaimaasta Hanoihin, Vietnamiin laulattamaan siellä  Kauneimpia Joululauluja.  Saavuimme illalla myöhään Hanoissa asuvan ystävämme luo. Seuraavana päivänä oli mahdollisuus nähdä pieni vilaus Vietnamia.  Ajoimme pikkubussilla muutaman tunnin. Vanhoja kuorma-autoja, pieniä maatilkkuja, ahkeria ihmisiä, vesipuhveleita ja hautoja.  Meille oli varattu mahdollisuus lähteä veneajelulle tuohon suunnattoman kauniiseen Halong Bayn saaristoon.

"Matkaamme moottoriveneellä keskelle saaristoa. Edessä näkyy veden keskellä ja sen päällä olevia koteja.  Pienet lapset juoksentelevat lautoilla. Vähän isommat sukeltelevat. Pysähdymme. Siirrymme pieneen veneeseen, johon meitä mahtuu muutama. Vanha nainen, jonka suu on betel-pähkinän värjäämä, alkaa seisten hiljalleen meloa venettä. Vene lipuu ettenpäin. Nainen liikuttaa melojaan rauhallisesti.

Veneemme kulkee kohti saarta. Sen sivusta aukeaa kapea aukko, matala luola, jonka kautta veneemme lipuu saaren sisälle.  Sisältä löytyy laguuni, jota ympäröivät korkeat vuoret. Pieni loiske. Maailma ulkona. Hiljaista. Kaunista. Ei tee mieli hiiskahtaakaan.

Istun naisen jalkojen juuressa tyttäreni kanssa. Jotain tekisi mieli sanoa. Ei ole yhteistä kieltä, ei yhteisiä käsitteitä. Mitä me tiedämme toinen toisemme elämästä?  Minä maailmaa matkannut, monenlaista nähnyt.  Hän luultavasti paikallaan pysynyt. Sodan kokenut."

Olisin halunnut sanoa jotain. Kysyä jotain. Olisin halunnut kiittää. Kommunikoida. Ei yhteistä kieltä. Hiljaista soutua. Ero.Tyydymme vain maksajiksi ja toivomme, että tuo nainen saisi edes osan siitä, mitä maksamme.

Thaimaalaisen joulukalenterin viides kuva kertoo Jeesuksen syntymästä, siitä, miten Taivas kohtasi maan.