Katse Kirkkoon Päin
Hyvän ammatinharjoittajan tuntee kyllä, kun sellainen kohdalle osuu. Minulle oman seurakunnan suntiot ovat tällaisia, kaksi jykevää veljestä, työssään sydämen kyllyydestä.
Nuo kaksi toimenkuvausta, ”jokamiesjantunen ja näkymätönviänänen”, löytyivät Iisalmen Sanomista valmistellessani puheenvuoroani suntioiden kevätkurssille Turun kristillisessä opistossa. On aina suuri ilo saada katsoa maailmaa uudesta näkökulmasta. Kun sen näkökulman saa vielä jakaa toisten kanssa, ilo selvästi moninkertaistuu. Aivan eri asia on se, saavatko kuulijat sen arvoista esitystä, että siihen kannattaa kuluttaa aikaansa.
”Suntion ammatin monipuolisuus näkyy tehtävänimikkeissä. Näitä ovat suntion lisäksi esimerkiksi seurakuntamestari, ylivahtimestari, emäntä, kiinteistötyöntekijä. Suntion erityistehtävänä on valmistella seurakunnan tiloja jumalanpalveluksia ja avioliittoon vihkimisiä, kasteita sekä hautaan siunaamisia varten. Suntio huolehtii myös tilaisuuksien käytännön sujumisesta. Työ on seurakunnan tilaisuuksien ja niihin osallistuvien kannalta tärkeää ja välttämätöntä. Suntio kohtaa tilaisuuteen tulleen usein ensimmäisenä. Ammatti edellyttää monipuolista osaamista kiinteistöjen ja viheralueiden hoidosta, ravitsemuspalveluista sekä seurakuntatyöstä.” Kirkon sakasti-sivustolla.
Minulla on elämäni aikana ollut mahdollisuus tarkastella myös suntion työtä eri tavoin. Kerroinkin tuolla kurssilla, miten lapsena jumalanpalvelukseen osallistuminen oli mukavaa kolmesta syystä, virret, joita osasin lukea ja laulaa hyvinkin pienenä, makea uni saarnan aikana sekä mahdollisuus laittaa rahaa suntion kantamaan kolehtihaaviin. Kun kasvoin niin vanhaksi, että uni ei enää tullut sopivasti oikeaan aikaan, kirkossakäynti oli huomattavasti tylsempää. Omilla lapsillani aikoinaan ehtoolliskäytännön laajentuessa lapsiinkin, ehtoolliseen osallistuminen, ”Jeesuksen leivän syönti” ja lähetyskynttilän sytyttäminen kynttelikköön olivat huippukohtia. Niidenkin valmistelussa suntioilla on suuri rooli.
Oikeastaan, tuolla luennolla tehtäväni ei ollut vain muistella vanhoja, vaan antaa uusia näkökulmia tähän uuteen tilanteeseen, monikulttuurisuuteen myös kirkossa. Aika monella suntiolla on siitä jo ollutkin kokemusta. Mielenkiintoinen oli muun muassa kuulla se, että jossain kastetilaisuudessa kasteen toimittaminen oli lähetetty SKYPEn avulla reaaliajassa kaukaisille sukulaisille. Omassa thaimaalaisessa ulkosuomalaisuudessanikin sain sentään jo katsella ensimmäisen lapsenlapsemme kastetta videolla jälkeenpäin. Sekin jo oli juhlaa.
Diassa näkyvä kuva on Suomen Lähetysseuran kustantamasta Martti Pentin Esra Elovainio- sarjan sarjakuvakirjasta Piskuinen lauma. Osa niistä kirjoista on loppuunmyyty. Suosittelen niitä. Kysykää kirjoastoista tai divareista, jos ette muuten löydä.
Kommentit