Suomen kieli on hankalaa ja välillä huvittavaakin. Eilen taas pähkäilin sen kiemuroita muunkielisten kanssa. Päivämäärän ilmaisemisessa tarvittiin järjestysnumeroita. Miksi ihmeessä yhdestä tulikin ensimmäinen ja kahdesta toinen? Taululle kirjoittaessani kahdeskymmenesensimmäinen tuntui todella sanahirviöltä. Onneksi kirjoitustapa 21. ajoi saman asian. Jälkeenpäin soittelin humanistityttärille ja kysyin, mikä järjestysnumero muodostuisi luvusta 111111. Sitä en aikonut opettaa. Se tuskin on tarpeen.
Bangkok, Enkelten kaupunki, tunnetaan myös pitkästä nimestään Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Yuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Phiman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit. Thain kielellä se näyttää tällaiselta : กรุงเทพ มหานคร อมรรัตนโกสินทร์ มหินทรายุธยา มหาดิลกภพ นพรัตน์ราชธานีบุรีรมย์ อุดมราชนิเวศน์มหาสถาน อมรพิมานอวตารสถิต สักกะทัตติยะวิษณุกรรมประสิทธิ์ ("The city of angels, the great city, the eternal jewel city, the impregnable city of God Indra, the grand capital of the world endowed with nine precious gems, the happy city, abounding in an enormous Royal Palace that resembles the heavenly abode where reigns the reincarnated god, a city given by Indra and built by Vishnukarn.) (kuuntele)
Tuon rinnalla Maija Poppasen Supercalifragilisticexpialidocious tuntuukin ihan lällyltä.
Bangkok 1980. Yksi monista bangkokilaisista. Banaaninpaistaja portin vieressä. Nam.
Kommentit