Käytännöstä teoriaan

Olin neljävuotias, kun muutimme kerrostaloon. Hämärästi tunnistan uunin lämmön lapsuudenmuistoistani, ensimmäisen kotini nurkasta. Tulta, nuotiota ja takkaa olen aina rakastanut. Joskus mietin, liittyykö se tunne varhaislapsuuteni uunin hehkuun.

Downshifting, leppoistuminen, on jälkikasvun mielestä kuulemma selvästi havaittavissa tässä piilopirttivaiheessamme. Moni asia sujuu hitaammin – mutta ei välttämättä huonommin. Lämpö saadaan uunista, johon tarkoitetun puut on ensin tuotu koreissa saunaan kuivumaan. Sanomalehti haetaan laatikosta. Ruokaa kehitellään siitä, mitä milloinkin löytyy jääkaapista tai pakastimesta. Pikkupyykki pestään käsin ja kuivataan saunassa. Asiaa tietysti helpottaa taloon tuleva sähkö, joka on ollut poissa vasta kerran parin tunnin ajan. Puhdas vesikin tulee sisään hanasta vääntäen ja käytetty vesi lirisee vastaavasti ulos  viemäriin. Televisio ja mokkula pelaavat hyvin. Mitä sillä sitten on väliä, vaikka hyyskä onkin pihalla (styrox-istuin) ja lämmin vesi saunan padassa… Leppoistutaan nyt kun on leppoistumisen aika.

Slow food vahvistaa leppoistumista. Huomaan, että miltei aina uunin lämmitykseen ryhdyttäessä mietin, mitä kulloinkin laittaisimme hiillokselle hautumaan.  Mielikuvitus saa vallan. Tänään uunin jälkilämmössä paistuivat Rosamundat foliokääreessä ja loppuvaiheessa uuniin laitettiin lämpenemään eilinen uunissa paistettu karjalanpaisti, jossa tietysti oli taas paljon sientä joukossa, kuinkas muuten, suolasekasientä ja pakastettua punikkitattia… Kyllä meillä sähkölevyparikin on, mutta kun tämä hidasruoka on niin paljon hauskempaa…

Leppoistukaa tekin, omalla tavallanne. Se tekee hyvää sydämellekin :)

2012. Taustalla näkyvä puuvaja täytettiin kesällä ja ihan kohta on sen vuoro tyhjentyä iloksemme ja lämmöksemme. (Kuva Simo Nieminen.)

Plus%201193%20M%C3%B6kki%20puuvaja%20sim