Keräilyerät.
Rupusakin reitti??

Joskus tuntuu hyvältä, kun keräilyerienkin kautta on päästy voittajaksi.

Heitä oli kuusitoista.

Kaikki eivät päässeet lähtemään, mutta kolmetoista heistä lähti lähetystyöhön ulkomaille. Thaimaa. Nepal. Senegal. Namibia. Kenia. Tansania. Myöhemmin vielä Israel ja Sambia.

Lähetyksen työalueilla heistä on tällä hetkellä vielä neljä henkilöä ja kotimaantyössä sen lisäksi vielä kolme henkilöä.

Yksi on tällä hetkellä kirkon lähetyssihteeri. Yksi toimii opettajana. Yksi on koulutusjohtajana ammattikorkeakoulussa. Yksi on eläkkeellä. Yksi työskentelee  UNICEFin palveluksessa Vietnamissa. (Chief of Health and Nutrition, UNICEF Viet Nam). Yksi on Maailman Terveysjärjestön palveluksessa (Area Manager for African and Eastern Mediterranean Regions, Department of Reproductive Health and Research, WHO).

Neljästä on tullut vuosien aikana oman alansa tohtori. Neljä eri alaa. Sellaista rupusakkia.

Meillä oli hauska lähetyskurssi. Moni meistä koki olevansa silloin jo ylikypsä, liian vanha lähtemään. Lähettyjen ikärajaa on myöhemmin reippaasti nostettu. Kutsuimme itseämme lähetyksen keräilyeriksi. Meitä kutsuttiin myös kypsäksi lähetyskurssiksi, kunnes joulujuhlissa esitimme Nyyti Nyytiäisen erinomaisen hauskana ja monipuolisena esityksenä. Sen jälkeen meitä kutsuttiin vain mukavaksi kurssiksi. Suuri kiitos kurssimme onnistumisesta kuuluu kurssin vetäjälle Rauha Voipio-Vaalakselle.

Monenlaista ennakkoluuloa olen kohdannut: Lähetystyöntekijät ovat omituisten otusten kerhon jäseniä. Eivät kovin järkeviä. Epäloogisia. Yksinkertaisia. Vanhanaikaisia. Suppeita ajatusmaailmaltaan. Viattomien avuttomien ihmisten häiritsijöitä ja käännyttäjiä. Epärehellisiä. Tekevät väärin motiivein työtä, joten työkin on väärää. Lähetystyöntekijät haluavat sädekehiä. He eivät uskalla kuulla arvioita itsestään tai toimistaan. Lähetystyöntekijät palaavat kipinkapin kotiin sovitun aikataulun mukaan, vaikka se ei sopisi työn luonteeseen. Lähetystyötä tehdään suomalaisten työehtojen mukaan eikä paikallisten ehtojen. JNE JNE JNE

Täytyy myöntää, että kovin moni ennakkoluulo ei mielestäni ole osoittautunut todeksi. Taidan olla siis todella yksinkertainen.

Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1979

Siellä me kaikki olemme.

1978.Helsinki. Lähetystalon piha. Vuoden 1978 lähetyskurssi. Kuva SLS.

50%201978%20L%C3%A4hetyskurssi%20L%C3%A4