Arvioin sinua
Arvostan sinua


Palaute on yksi nykyajan iskusanoista. Pidän hyvästä palautteesta. Se ei välttämättä ole pelkästään positiivista, mutta se auttaa muuttamaan toimintaa parempaan suuntaan. Parhaimmalta tuntuu palaute, joka kertoo palautteen antajan ajattelun aktivoitumisesta.

Kokeilin opiskelijoiden kanssa taas kerran uutta. Se liittyy osaksi siihen toiveeseen, että en itse pitkästyisi jutuistani. Näin vanhempana tuntee joskus kuuntelevansa omia tarinoitaan kyllästyneenä. Jos näin on, miten niistä silloin voisi toinenkaan innostua? Innostuminen on kuitenkin minun mielestäni tärkeintä oppimisessa.

Aluksi lähdimme käsittelemään päivän aihetta pareittain.  Johdattelin keskustelua siitä, mitä  kaikkea käsitteet yhteiskunnallinen, ekologinen ja poliittinen vaikuttaminen sisältävät. Tiesin, että sosionomin pätevyydenkin opiskelustaan saavat osaavat tuon määrittelyn paremmin kuin minä. Hyviä vastauksia tulikin, kun vähän asiaa yhdessä purettiin.

Työskentelyä jatkettiin. Jokainen opiskelija sai tehdä itse kollaasin päivän aiheesta. Materiaalina käytettiin vanhoja esitteitä, kalentereita ja lehtiä, joissa oli "muunmaalaisten" kuvia ja tietoa lähetystyöstä. Silloin tällöin ennenkin olen teettänyt kollaaseja eri aiheista samanlaisesta materiaalista. Olen toivonut, että samalla syvenisi taju siitä, että erilainenkin ihminen voi toimia omien tunteiden peilinä.

Taas jatkettiin. Jokainen antoi tekemänsä kollaasin työskentelyparilleen, jonka tehtävänä oli kertoa, mitä hän ymmärsi toisen työstä. Koska taustana oli yhteinen keskustelu, se helpotti toisen viestin tulkitsemista. Luokan täytti mukava porina. Päivä jatkui sitten toisenlaisella työskentelyllä. Se oli mukava päivä.


Katsellessani keskustelun etenemistä mietin, miten olisin itse nuorempana tuollaisessa työskentelyssä onnistunut. Kysyinkin opiskelijoilta, miltä tuntui, kun toinen kommentoi tehtyä työtä. Kaikki vakuuttivat sen tuntuneen mukavalta. Kysyin vielä, tuntuiko kommentointi arvostelulta. Huomasin, että tuollainen kysymyksenasettelukin tuntui naurettavalta. Olin siitä mielissäni. Jotain on opittu myös arvoinnista ja itsearvioinnista sitten mennettein aikojen. On totuttu pyytämään ja saamaan palautetta.

Olen jäänyt silti miettimään, miksi nykyisin negatiivinen palaute annetaan välillä todella julmin sanoin. Miksi katsotaan, että kielteisen palautteen antaminen kohteliain sanoin on epärehellistä? Joskus toivoisin tällaisen palautteen antajan käyvän opintomatkalla (mieluummin pidennetyllä sellaisella) toisenlaisessa kulttuurissa. Jos nykyisin Siperia ei välttämättä opetakaan, niin toteutumaton  kauppasuhde toisenlaiseen käyttäytymiseen tottuneiden ihmisten kanssa voisi jotain opettaa.

1970. Matkalla paikallisella bussilla Jerusalemista Jerikoon. Ei ollut tarvetta eikä halua antaa palautetta.

Plus%20202%201970%20Bussissa%20jerusalem