Hän puhui välillä myös vertauksilla

Tallinnan illassa vakioruokapaikat olivat täynnä. Se ei haitannut, koska valinnan varaa kyllä oli. Raatihuoneentorin varren kellarista löytyi Liisu juures, uusi tuttavuus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Jälkiruokalistalta löytyi kamavaahtoa ja hilloa. Mitähän se oikein olisi? Miltähän se maistuisi? Kaikenlaiseen etnoiluun innostuineina päätimme kokeilla. Saimme piimää, puolukkaa ja talkkunaa (ja ehkä jotain muutakin) sopivassa suhteessa sekoitettuna. Ai että oli hyvää. Seuraavana päivänä Tarton Raatihuoneentorin kahvilasta ostimme seuraavan kamajuoman.  Ai että sekin oli hyvää.

Eilen kaupasta tuli mukaan talkkunajauhoja ja Casilus-piimää.  Äsken sekoitin niitä ja laitoin siihen lisäksi omenasosetta. Ai että oli hyvää.

Tämä ei ole ruokapostaus, vaikka se siltä näyttäisi. Tässä kerrotaan vain siitä, miten on välillä kierrettävä kaukaa päästäkseen oikeaa tietä lähelle. Vanhakin voi oppia  uutta vanhasta.

Äitini ja isäni söivät talkkunaa. Mies söi talkkunaa. Minäkin olin kokeillut, kai kerran tai kaksi. Koska en juonut piimää, en tarvinnut talkkunaakaan. Piste.

Pisteen jälkeenkin on näköjään elämää. Tästä lähtien syön talkkunaa. Kokeile sinäkin, jos et ole syönyt

Ystävä, ravitsemusasiantuntija, oli töissä Nepalissa. Siellä tarvittiin kiireisesti terveellistä ravintoa. Rahaa ei ollut. Oli pakko miettiä, mitä löytyisi. Muistan, että paikallisista aineista kehitettiin talkkunan tapainen jauhosekoitus. Taidanpa kysäistä ystävältä, mitä kaikkea siihen laitettiin. Läheltäkin voi löytää uutta, kun on viisas pää ja lämmin sydän.

Tämä on tarina ennakkoluuloista ja niiden murtumisesta. Aina ei tarvitse mennä ulkomaille oppiakseen omista virheistään. Virheiden myöntäminen ja asenteiden muutos ovatkin sitten jo toinen tarina.

Plus%20791%20Norsu%20Soikun%20kadulla.jp

Bangkok. Soi Amon. Voiko kirkkoon mennä norsulla? Näköjään voi.

EDIT klo 15.15. Sain vahvistuksen Nepalissa olleelta ystävältä, että se kotona tehty viljojen ja papujen sekoitus pelasti monien aliravittujen lasten hengen.Ystävä kertoi myös, että ravitsemusohjelmointi on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja samantapaista jauhoa UNIMIXiä valmistetaan monissa paikoissa teollisesti ympäri maailmaa. Sitä viedään kriisialueille ja minne vaan, jossa on nälkäisiä lapsia. Näihin teollisiin jauheisiin lisätään hivenaineita ja vitamiineja, mikä on tosi tärkeää aliravituille. (Kiitos ja terveiset New Yorkiin.)