Ei hyvä
Ei huono
Eikö mitään?

Tänään Suomen Lähetysseuran esikoulutus viettää 20-vuotisjuhlaansa. Tuo viiden viikonlopun pituinen kurssi on kiinnostanut vuosien varrella monia nuoria aikuisia. Se on antanut kurssilaisille mahdollisuuden tutustua aina oman aikansa lähetystyöhön ja pohtia omaa paikkaansa palvella maailmassa.

Esikoulutuskurssella, ”eskareissa”, suuri osa luennoitsijoista on lähetystyöntekijöitä, osa heistä kotimaankaudellaan työkausien välissä. On mahdollista verrata teoriaa todellisuuteen.

Olen vuosien varrella päässyt luennoimaan joskus myös esikoulutusryhmille eri paikkakunnilla. Eräästä aiheesta, maahanmuuttajien kohtaamisesta,  kerroin jo aikaisemmin. Viimeisinä vuosina olin mukana Turun ryhmien vetäjätiimissäkin.

Juttelin 90-luvun alussa erään esikoulutusryhmän kanssa. Monet olivat siihen aikaan kohdanneet skientologeja, jotka kutsuivat opiskelijoita kursseilleen kehittymään ihmisinä. Lausuin ihmetykseni siitä, kuinka valmiita jotkut olivat sitoutumaan varsin tiukkaankin systeemiin kehittääkseen itseään. Itse toivoin pikemminkin pääseväni irti liian tiukoista rajoista. Yksi kurssilainen selitti minulle asian: ”Kukaan ei nykyään halua olla keskinkertainen.”

Olen tuon kurssin jälkeen aina välillä miettinyt keskinkertaisuutta. Keskinkertainen ei ole hyvä eikä huono. Eikö hän siis ole mitään? Onko hän vain massaa? Kieltäydyn uskomasta sitä. Jos joku näkee ihmiset vain massana, hänen on paras mennä lähemmäksi heitä. Sieltä näkee paremmin.

2007. Turku. Viimeisin esikoulutuskurssini.

Plus%20279%202007%20Eskari.jpg