Kaksi vuotta sitten (!) Henna blogissaan Kaikenlaista mielen museoista herätti seuraavan kysymyksen:
"Esittele yksi esine, jolla on sinulle tavanomaista syvällisempää merkitystä. Kerro, miten mainittu esine on päätynyt haltuusi ja miksi se on sinulle tärkeä. Jos mahdollista, liitä esittelyn oheen valokuva (tai piirros) esineestäsi. Ilmoita osallistumisestasi Kaikenlaista mielen museoista -blogissa."
Vastasin Hennalle silloin kommentilla:
Meemisi synnytti täällä useita filosofisia kysymyksiä.
Aloin miettiä, onko minulla kaiken krääsän keskellä ollenkaan Tärkeää Esinettä. Kuljeskelin ympäri kotia ja mietin, löytyykö mitään tavaraa, joka olisi kulkenut kaikki viisi ulkomaankeikkaamme mukana. Vielä en ole löytänyt.
Toinen liikkeelle lähtenyt ajatus oli se, että noille ulkomaankeikoille lähtiessä piti ottaa huomioon Tärkeiden Tavaroiden suurempi häviämisvaara. Muistotavaroista mukaan piti ottaa tärkeydessään keskiluokkaa olevia juttuja, siis riittävän tärkeitä, mutta ei ainutlaatuisia.
Monesti muuttaneiden tavaroita voisi ollakin jännittävää tutkia. Sanotaanhan, että ulkosuomalaisilla on ulkomailla asuessaan suomalainen koti ja palatessaan ulkomainen koti. Kodin tavaroilla on siis korostetusti aina tarina.
Voi olla, että vastaan vielä Tavaran kanssa, kunhan sen keksin. Kiitos kuitenkin nyt jo ajatteluvihjeestä.
Perheen kanssa keskusteltuani tajuan, että meillä on yksi esine ylitse muiden, puinen kynttilänjalka. Sen teosta Mies kertoi kerran eräässä nettihartaudessa. Jutun konsepti löytyi vielä tästä koneesta. Siis, luvalla seuraavaa:
"Kun lapset olivat pieniä, meillä oli tapana adventtiaikana hakea siisti klapi liiteristä ja kairata siihen reiät adventtikynttilöitä varten. Ensimmäisenä jouluna Thaimaassa ajattelimme, että bambun palasta voisi saada hyvän adventtikynttelikön. Bambua ei kuitenkaan löytynyt. Kotimme läheltä löysin lautakaupan ja sieltä puolimetrisen palan soiroa. Sahausjälki oli vähän karkeaa, mutta ajattelin että höylällä ja hiekkapaperilla siitä saisi sileän.
Kotiin palattua aioin lasten kanssa ryhtyä höyläämään sitä. Höylä ei kuitenkaan puuhun pystynyt. Ainoa, jolla puuta sai silotettua, oli hyvin karkeahampainen viila, raspi, jota käytetään hevosten kengittämisessä. Puuta piti lyhentää, mutta sahalla sai vain naarmun aikaan. Lopulta sain sen rautasahalla katkaistua. Olin onnistunut ostamaan Thaimaan kovinta puuta, punapuuta.
Vuosien mittaan puuta on hiottu. Nyt se on sileä, kauniin tummanpunainen muistutus viidestätoista Thaimaassa vietetystä joulusta. Ilo seurakuntien joulujuhlista, monista, jotka tulivat kirkkoon ensimmäistä kertaa.
Juhlat kyllä muistuttivat enemmän vappujuhlia kuin joulujuhlia. Ilmapalloja ja vilkkuvaloja. vauhdikkaita näytelmiä.”
Adventtikyntteliköllä on ikää nyt jo yli kolmekymmenta vuotta. Se on seissyt monenlaisilla pöydillä ja ikkunalaudoilla. Paljon se on nähnytkin.
Thaimaa, tyttäret ja adventtikynttelikkö jouluna 1984
Kommentit