Syyssatoa
Syksyn saalista


Kaikennäköistä laulua tuleekin mieleen mökkiviikonlopun jälkeen. Jos Anttila aikoinaan ampaisikin ylös vuoteeltaan katsomaan kevättä,  niin meillä nyt kyllä elettiin paljon rauhallisemmin tätä syksyä. Jos Anttila aikoinaan tanssikin kevätniityllä, meillä kyllä nyt rämmittiin syysmetsässä. Se verran voisi Anttilan lehdokki- , orvokki- ja vuokkotunnelmia soveltaa, että kyllä sientäkin monta oli jo syysmetsässä, paitsi että ei niitä sieniä nyt niitä kauhean monta ollutkaan. Riittävästi kuitenkin täksi kertaa.

Isoveli ei pitänyt nuorempana sienistä, vaikka muu perhe ja suku sieniä rakastikin. Myöhemmin hän kertoi minulle lapsuudenmuistojaan. "Kotona Karjalassa" jatkosodan aikaan venäläiset sotavangit olivat keittäneet leirissään tatteja ja se oli lapsen mielestä haissut pahalta.


Voi vain aavistaa, mitä kaikkea muuta sota-ajan ja kahden evakkomatkan ajoilta liittyi lapsen mielessä sienen hajuun.

Thaimaalainen työtoveri Suomessa käydessään rakasti suomalaista sienimetsää. Kuinka paljon ilmaista ruokaa olikaan saatavilla. Erikoisesti tatit maistuivat. Ihan samaa mieltä emme olleet hänen kanssaan, kun hänen nyrkkisääntönsä syötäville sienille oli se, että kaikki ne sienet, mitä madot söivät, olivat turvallisia myös ihmisille. Jos sienessä ei näkynyt matoja tai etanoita, sen täytyi olla tosi myrkyllinen.


Toivottavasti joku neuvoo thaimaalaisille marjanpoimijoille, mitä sieniä on syytä välttää.

1991. Pori. Sienten perkausta Mamman kanssa.

Plus%20185%20Sienen%20perkaus%20%20Poris