Luokkayhteiskunta.
Helppo tapa jäädä luokalle
ihmisen kunnioittamisessa.

Vieraassa kulttuurissa huomaa helposti eriarvoisuuden. Ovatko kaikki tasa-arvosta puhuvat omassakaan kulttuurissamme tasa-arvon toteuttajia? Ei siltä aina tunnu.

Ensimmäisen asuntomme omistajalla oli omakotitalo samalla pihalla kuin se pieni kerrostalo, jossa asuimme. Omistajaperheessä vaimo hoiti liikeasioita, niin kuin usein muutenkin Thaimaassa. Hänelle siis maksettiin vuokrat ja kerrottiin asunnon pulmat.

Muuttaessamme taloon asuntomme oli juuri maalattu. Vieressä, oman oven takana oli varastohuone ja apulaiselle oma huone, josta oli pääsy parvekkeen kautta meidän puolellemme. Apulaisella oli myös oma vessa parvekkeen toisessa päässä. Muistan miten oudolta tuntui ajatella omassa kodissamme asuvaa apulaista. Apulaisen oma vessakin tuntui omituiselta. Myöhemmin sitten huomasin, miten thaimaalaisen maalaistytön oli mukavampi käyttää omaa thaimaalaista versiota vessasta ja kylpyhuoneesta kuin meidän länsimaalaista versiotamme. Kirjoitin silloin päiväkirjaan: "Ummikko-thaikielisen apulaisen ottaminen on hevoskuuri kulttuuriin tottumisessa."

Apulaisen huonetta ei ollut maalattu ennen muuttoa. Se oli aika siivoton. Halusimme hänelle kuitenkin kauniimman huoneen. Pyynnöstä huolimatta huonetta ei haluttu maalata. Suomalaiseen tapaan Mies osti maalia ja maalasi huoneen valkoiseksi. Kun apulainen sitten muutti meille asumaan, pyysimme myös uutta lukkoa hänen huoneeseensa. Sitäkään ei luvattu. Mies osti apulaisen oveen uuden salvan ja laittoi sen itse kiinni.

Olin viemässä illalla pakkausroskia alakertaan, kun tajusin, että talon emäntä oli tullut meille. Vaikka emme vielä osanneet thain kieltä, tiesimme, että nyt oli käynnissä iso läksytys. Emäntä puhui kiukkuisesti tytölle ja tytöllä oli kyyneleet silmissä. Mistä ihmeestä oli kysymys? Millä oikeudella emäntä syöksyi meille sisään? Millä oikeudella hän haukkui apulaisemme lyttyyn?

Asia selvisi. Emäntä kääntyi meidän puoleemme ja kertoi asian. Hän oli nähnyt minun vievän roskia ulos. Samaan aikaan hän tiesi Miehen naputtelevan apulaiselle uutta salpaa. Apulaisen huonekin oli maalattu. "Ei talon rouva saa viedä itse roskia. Ei apulaisen huonetta talon isäntä saa maalata. Ei apulaisen huoneeseen talon isäntä saa lukkoja laitella. Jos niitä paapoo, ne alkavat luulla itsestään liikaa ja tulevat pöyhkeiksi."

Kun emäntä oli poistunut ja apulaisen kyyneleet lakanneet vuotamasta, soitimme yhteiselle tutulle. Meillä ei siinä vaiheessa ollut vielä yhteistä kieltä ja tarvitsimme tulkkia. Puhelimessa pyysimme tätä tuttavaa kertomaan apulaiselle, että meistä hän oli hyvä tyttö ja halusimme pitää hänet, jos hän vain äskeisen jälkeen suostui vielä jäämään. Sitten halasin apulaista.

Olin aina maailmalla ylpeä suomalaisuudesta siksi, että meillä ei ollut todella rikkaita eikä todella köyhiä. Maailmamme on muuttunut. Muuttuuko Suomi ja mihin suuntaan?

Suomen eduskunta, Gummerus.1979

Tämä ei ole SE kuuluisa eduskunnan uusi juhlakirja, vaan vanhempi kirja, jota eduskunnan kansliatoimikunta käytti lahjakirjana eri tilanteissa. Saimme sen kiitokseksi parilta Parlamenttienvälisen liiton Bangkokissa pidettyyn kokoukseen 1985 osallistuneelta Suomen ryhmäläiseltä, jotka viettivät iltaa kotonamme suomalaisten lähetystyöntekijöiden kanssa. Kiitoskirjeessä sanottiin:

"Ei ole tehtävänne kovin helppo, sen saattoi heti havaita, mutta uskon, että suomalaisella sitkeydellä ja uskon varmuudella te siitä selviätte. Pyrimme täältä kotoa päin mahdollisuuksien mukaan antamaan taustatukea arvokkaalle työllenne."

Viime vuonna Suomen Lähetysseura sai ulkoasiainministeriöltä tukea kehitysyhteistyöhankkeisiin 5,6 miljoonaa euroa, euron jokaista suomalaista kohti. Näillä hankkeilla parannetaan kaikkein köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämän laatua sekä yhteistyökumppaneiden itsenäistä toimintakykyä ja osaamista.

Thaimaa. Pieni katuristeysten kukkamyyjä

77%20Iso%C3%A4idin%20luona%20kukkien%20m