Jos vastaan tulee tuktukki Niin missä olenkaan
Ja poliisikin hymyili Siis missä olenkaan
Kas norsu tuossa tallustaa Se bussin kohta ohittaa
Siis missä olenkaan .
Se paikka on Bangkok Khrap
(mukaelma Pia Perkiön sanoista)

Käytin työssäni paljon Pia Perkiön sanoittamaa ja Jaakko Löytyn säveltämää laulua Missä olenkaan. Se on monipuolinen ja maailmankuvaa avartava laulu, jossa Serengetin savannin leijonat ja Saharan aavikon kamelit saavat seuraa Amazonin viidakon papukaijoista.

Viikonloppuna ajoin autoa Helsingissä navigaattorin neuvoilla. Kovin suurta luottamusta se ei minulta saanut. Tiesin, että navigaattori on vain yksi apukeino oudossa ympäristössä, mutta silti vähän mielessäni hihittelin, kun se kehotti kääntymään päin tunnelin seinää tai pysymään vasemmalla ja tekemään uukkareita silloinkin, kun se ei ollut luvallista. Suurin ongelmani oli tunne kartalta putoamisesta. Tutussa kaupungissa olin oppinut suuntaamaan kadunnimien mukaan. Toisaalta, ylläreitä olivat myös yhtäkkiset perillepääsyt.

Suurkaupungeissa liikenneongelmat vaikuttavat suuresti ihmisten arkeen. On tilanteita, missä rahallakaan ei pääse. Hurjalta tuntuu ajaa autoa, kun vieressä on monin verroin kalliimpia kulkuneuvoja. Toisaalta, toisella puolella saattaa samaan aikaan olla autoja, joissa pienet kolaroinnit eivät enää tunnu. Kummankaan naapurin kanssa ei ole hyvä joutua kilpasille. Ei kyllä edessä olevan norsunkaan kanssa…

Poliisien ulkoasu vaihtelee maasta toiseen. Tässä thaimaalaisia versioita:

Plus%20608A%20Poliisi%20Sukhumvitilla.jp

Plus%20608B%20Poliisi%20kuva.jpg

Poliisien toiminta on ollut taas suurennuslasien alla. Tunnen paljon poliiseja, joista ei löydy naarmuja suurellakaan suurennoksella. Sen toivon jatkuvan. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että apu on lähellä, kun sitä tarvitaan.