Oma maa mansikka
Muussa maassa muut makeat
Molempi parempi
Mustarastaan mansikkakuvat houkuttelivat tänään torille. Pääsimme sinne pitkästä aikaa Keskimmäisen kanssa. Ostimme kesää. Uutta perunaa. Uutta porkkanaa. Kesäkurpitsaa. Jäävuorisalaattia. Hernettä. Kurkkua. Tomaattia. Mansikkaa. Kirsikkaa. Ahvenfileitä. Suomalaista merilohta. Söimme kesän ensimmäiset annokset torin kalaravintolassa. Aurinko paistoi eikä vettä satanut. Kesä oli siis jo saapunut.
Olimme saapuneet lomalle Suomeen ja pääsimme yön lentomatkan jälkeen jatkamaan suoraan lennolla kotikaupunkiin. Kaunis viileä auringonpaiste oli vastassa tulijoita. Se oli jotain aivan muuta kuin paahtava tropiikin helle. Jätimme tavarat kotiin ja lähdimme torille. Sieltä ostimme Suomen kesän. Se sisälsi aina samat perusasiat:
- Savusiikaa
- Karjalanpiirakkaa
- Hernettä
- Kutunjuustoa.
Ja sitten kahville ja munkille torikahvilaan. Siinä se oli. Joka kerta.
Thaimaan torit ovat luku sinänsä. Sieltä löytyy kaikkea mahdollista. Hedelmiä siellä on runsaasti. Tuoksuissa ja hajuissa Suomen torit kyllä häviävät thaimaalaisille toreille.
Thaimaan nuoressa luterilaisessa kirkossa suurin osa asioista tehtiin talkoilla. Syöminen oli (ja on kuulemma edelleenkin) hyvin tärkeä osa kaikkea juhlintaa. Tropiikin pimenevässä yössä kirkon päätoimiston pihalla oli kaunis hedelmävatikin paikallaan. Sen valmistamiseen oli tarvittu paljon hyvää tahtoa ja aikaa.
Kommentit