Kenen niskaan?

Yritin etsiä tietoa likasankojournalismista. Muistin, että sitä termiä käytettiin jo aikaisemminkin, vaikka hakukoneet liittävät sen pikemminkin nykyisiin journalismin kömmähdyksiin/paljastuksiin. Keltaisesta lehdistöstäkään ei enää paljon puhuta. Lieneekö syynä värisokeus vai lehdistön yleinen muuttuminen monivärisemmäksi?

Maria Kaisa Aulan lisensiaattityön esittelystä löysin tiedon, että ”poliitikkojen ja tiedotusvälineiden/toimittajien keskinäiset suhteet sekä poliittisen journalismin luonne ovat jo 1980-luvun Suomessa olleet vilkkaan julkisen keskustelun aiheena. Poliitikkojen suusta ovat keskusteluun pesiytyneet sellaiset termit kuin "likasankojournalismi", "infokratia" tai "sopulit".” Muistin siis oikein. Aurinko ei löydä taaskaan mitään uutta.

Lueskelin juuri Juhani Suomen Vorraajan ja osuin katsomaan myös hänen haastattelunsa televisiossa. Vorraajassa käydään läpi aikaa, jonka itsekin muistan. Näkökulma on yhden ihmisen, vauhdissa mukana olleen. Kuinka monta tarinaa tuosta ajasta löytyykään. Kuinka monta totuutta. Kuinka monta likasankoa. Tuosta ajasta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Suomen totuus sen ajan Suomesta.

Bangkokin kaduilla eletään nyt yhtä poliittista historiaa. Tapahtumien keskipisteestä Suomen suurlähetystö, jossa monesti kävin, muutetaan väliaikaisesti suurlähettilään residenssiin, jossa sain myös käydä. Kenen niskaan noilla kaduilla likasanko nyt kaadetaan ja kenen toimesta? Kertooko sen vasta myöhempi historian tutkimus? Onko totuus aina varmempaa jälkikäteen?

Plus%20677%20Thairoskis.jpg