Uran huippuja
Huippukokouksia
Kokousuraa
Jonkun on tehtävä päätöksiä. Jotkut taas vain luulevat niitä tekevänsä.
1968
”Hajanaisia mietteitä varjokirkolliskokouksesta:
Istuin K:n vieressä. Hän puhisi kovasti ja oli NIIIN varma, niin varma. Ehkä hän olikin, en tiedä sitten. Muuten hän oli sympaattinen, ainakin muuttui sellaiseksi.
Tuo järjestö oli kova juttu. Miksi tuntuukaan niin kaukaiselta ja niin vieraalta tuo M. Tunsi olevansa peräti kaukana. L on fiksu ja omapäinen. En nyt tahdo väittää, etteivätkö nuo muutkin, mutta eivät vain niin taidon mukaan.
Kovaa keskustelua kehitysavusta, pikemminkin julkilausumasta oikealle kirkolliskokoukselle.
Kovia olivat myös vastapuolen pojat P. ja S.”
Keväällä 1968 Suomen evankelisluterilaisen kirkon Turussa kokoontuneen kirkolliskokouksen aikana pidettiin Helsingissä ylioppilaiden varjokirkolliskokous, johon oli kutsuttu osanottajia eri kristillisistä opiskelijajärjestöistä. Varjokokouksen tarkoitus oli käsitellä niitä asioita, joita oikeakin kirkolliskokous käsitteli. Varjokokouksen avulla haluttiin saada nuorten ääni kuulumaan varsinaisessa kirkolliskokouksessa.
Minäkin pääsin mukaan tuohon kokoukseen Kansan Raamattuseuran kiintiössä. Olimme oikeastaan kahden hyvin eri suuntaan ajattelevan järjestön Ylioppilaiden Kristillisen Yhdistyksen ja Ylioppilaslähetyksen välimaastossa. Äänestyksissä emme olleet kummankaan osapuolen mielestä johdonmukaisia. Olimme varsinaisia outoja lintuja.
Eipä tuolla varjokirjolliskokouksella mitään varsinaista merkitystä ollut. Yhdet kahvit kävimme Turussa juomassa oikeiden kirkolliskokousedustajien kanssa. Taisi meiltä jäädä loppuraporttikin tekemättä. Käytännössä tuli aikapula. Opiskelukin vaati sentään osansa.
En enää muista, keitä kaikkia tuohon kokoukseen osallistui. Jotkut silloisista edustajista ovat edelleen kirkon työssä, osa pappeina. Tänään alkavassa oikeassa kirkolliskokouksessakin on jokunen noista vanhoista varjokonkareista.
Keväällä 1994 pääsin lähetystyöntekijöiden kiintiössä osallistumaan Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon ensimmäiseen kirkolliskokoukseen. Ulkomaalaisilla ei ollut kokouksessa äänivaltaa henkilövaaleissa. Kirkon piispan valitsivat silloin siis vain thaimaalaiset seurakuntien edustajat.
Tuo kirkolliskokous oli oikeaa kirkkohistoriaa eikä vain varjohistoriaa.
1994. Thaimaa. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon syntyjuhla, ensimmäinen kirkolliskokous ja ensimmäisen piispan vaali. Joidenkin täytyy hoitaa kaikissa juhlissa myös taustahommia.
Kommentit