Kiitollisuudestakin osaan tehdä ongelman. Mistäpä minä en? Alan ymmärtää laulajaa, joka haluaa kätkeä onnen, kun sen löytää. Mietin ihan tosissani, onko oikein olla onnellinen, kun kaikki eivät voi olla. Voiko kiittää siitä, mitä kaikki eivät voi saada? Toisaalta, onko oikein olla kiittämätönkään?
Harjoittelen taas kerran kiittämään. Aloitan vaikka tästä:
Paten rengas palveli hyvin tänään. Nyt uudet renkaat pääsevät vuorostaan lepäämään rengashotelliin. Renkaiden painon lisääntyessä on ollut yhä raskaampaa kantaa niitä kellariin. Nyt ei tarvitse.
Muistamaton mummo onnitteli nuorta naista, joka on muuttunut Mummon mussukasta Mummon murkuksi. Toivottavasti hänen pinnansa kestää edelleen meitä vanhempaa väkeä.
Läheinen jaksoi taistella urhoollisesti ja voitokkaasti viranomaissuossa. Siitä hän saa olla ylpeä.
Kiitollinen kannattaa olla myös Pääsiäiskissa Rontista, jonka seurasta olen saanut nauttia:
Kommentit