Huipputeho
Kiihtyvyys nollasta sataan
Vain sata vuotta

Kävin tänään viemässä äitini haudalle maljakkoon lehtiä ja tuoreita oksia. Ne otimme aamulla kesämökiltä äitini istuttamista kukista, pensaista ja puista. Tänään hän olisi täyttänyt sata vuotta.

1939. Vieraskirjassa alkaa näkyä outojen majurien, kapteenien ja everstien nimiä jo maaliskuusta alkaen. Jotain oli maassa meneillään. Emännän kolmekymmenvuotispäiville oli kokoontunut tavanmukainen joukko ystäviä. ”Kohvii juotii kolme kuppii Mari päivil.” Seuraava nimikirjoitus olikin sitten H Österman Sotaväen päällikkö 7-12.8.1939. Puolustusministeriön kansliaosaston päällikkö kiitti myös hyvästä majoituksesta ja Heinjoen komendantilta tuli kiitoksia avusta Armeijan sotaharjoitusten aikaan. Vähänpä tiedettiin tulevasta.

1959. Äitini viisikymmenvuotispäiviä vietettiin kesämökillä. En ymmärrä, miten kaikki tuntui hoituvan ihan hyvin monikymmenpäisen vierasjoukon kanssa pienenpienessä mökissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Omaa autoakaan ei ollut, joten kaikki tavarat oli tuotu linja-autolla tai ostettu kylän kesäkaupasta. Pullat ja kakut oli leivottu mökin pienen hellan uunissa. Tilanne ei ollut kovinkaan juhlallinen, vierasjoukko oli tullut kokoon kesäretkelle lähinnä isäni ”kyllä meillä kahvia keitetään”– kutsun perusteella. Vähänpä tiedettiin tulevasta.

1979. Valmistelimme kuun lopussa tapahtuvaa ensimmäistä lähtöä Thaimaahan. Pakkasimme kellarissa puulaatikkoihin tarvikkeita neljäksi vuodeksi lähetettäväksi merirahtina. Raivasimme asuntoa vuokralaisille. Rokotuksia. Kolera. Keltakuume. Isorokko. Polio. Jäykkäkouristus Lavantauti. TAB. Vähänpä tiedettiin tulevasta.

1999. Leima passissa. Viimeinen lähtö Bangkokin lentoasemalta Suomeen 2.8.1999. Vähänpä tiedettiin tulevasta.

Tänään. Vähänpä tiedetään tulevasta.

Vieraskirja%20mm%20%C3%96sterman%20korja